Friday, April 1, 2011

Johann Sebastian Bach h-molli messu

Het Lam Gods
Ghent Altarpiece. Jan van Eyck 1432

Tällä palstalla kirjoitan eräästä länsimaisen klassisen musiikin korkeimmasta saavutuksesta, Johann Sebastian Bachin h-molli messusta.

Joidenkin mielestä tätä mestariteosta ei ole musiikissa koskaan ylitetty (olen heidän kanssaan samaa mieltä).

Esimerkiksi Ludwig van Beethoven sanoi "Bach sollte Nicht Bach sondern Meer heissen". Hän sävelsi mahtavan Missa Solemnis messunsa kuoleman jo lähestyessä tietoisesti Bachin h-molli messun rinnalle.

Beethoven piti tuota valtavaa sinfonista messua suurempana sävellyksenä kuin 9. sinfoniaansa (olen Beethovenin kanssa samaa mieltä).

Henkeäsalpaava Missa Solemnis kuitenkin kalpenee Bachin h-molli messun musiikillisen ja hengellisen syvällisyyden rinnalla.


kerron palstalla h-molli messun taustasta ja sisällöstä ja käyn järjestyksessä läpi sen eri osat.

olen iloinen, jos liityt mukaan matkalle tähän vaativaan ja antoisaan musiikin maailmaan. Pyydän että vapaasti kommentoit, korjaat ja täydennät tekstiäni. kuuntele tarkkaan omaa CD versiotasi matkan aikana.

Ylistetään näin yhdessä Jumalaa Bachin johdolla. Hän kirjoitti useimpien sävellystensä loppuun kirjaimet S.D.G.

Sola Dei Gloria

laitan tänään tähän ensimmäisen johdanto-osan. siitä käy ilmi, miten Bach itse suhtautui h-molli messuunsa ja miksi sitä yleisesti pidetään hänen suurimpana saavutuksenaan.

Aikaisemmin ajateltiin, että Kunst der Fuge oli hänen viimeinen suuri sävellystyönsä. Nykyään ollaan sitä mieltä, että hän sai valmiiksi h-molli messun 1749 eli viimeisenä elinvuotenaan.

en aja niinkään takaa subjektiivista ajatusta "minä pidän Bachista...", jolla ei ole yleisemmin mitään merkitystä. tavoittelen pikemmin objektiivista arviota, klassista musiikkia koskevan keskustelun yleistä peruslinjaa.

kun säveltäjä Max Reger sanoi "Bach ist Anfang und Ende aller Musik" hän varmaan ilmaisi melko laajasti omaksutun näkemyksen.

se on vähän samantapainen yleistys kuin sanoa "kaikki Platonin jälkeinen filosofia on oikeastaan vain sivuhuomautuksia hänen ajatteluunsa"

vielä yksi hyvin henkilökohtainen huomio isoisista musiikin neroista:

Händelin Theodoran 3 tuntia voi kuunnella läpi takkatulen ääressä leppoisasti teetä juoden ja hyvässä seurassa. ihmeen kauniit melodiat, orkesterin käyttö ja tunteen syvyys koskettavat.

Mozart kirjoitti perusvirkistävää musiikkia, joka pulppuaa raikkaana ja jatkuvasti nuorekkaana yllättäen spontaanisuudellaan, kauneudellaan ja voimallaan.

Bachia kuunnellessa sen sijaan ei takkatuli auta eikä musiikki poreile läpi olemuksen.

h-molli messun 2 tuntia vetävät otsan kurtulle, aivot alkavat tehdä ylityötä ja musiikkikorva yrittää epätoivoisesti tavoittaa jotain tunnistettavaa.

Tai sanotaan näin: kun Mozart alkoi tutkia barokin kontrapunktia ja kuunteli Bachia hän masentui - minä en pysty tuohon. Mozart!


Johann Sebastian Bach (1685-1750)

H-molli messun taustaa 1
Bach sai h-molli messun valmiiksi vuonna 1749 vähän ennen kuolemaansa. Viimeisiä nuotteja kirjoittaessaan hän oli jo melkein sokea.

Kuunnellessamme tätä musiikkia voimme ajatella, että siinä länsimaisen klassisen musiikin korkeimmin arvostettu mestari puhuu Jumalansa kanssa. Me saamme olla mukana tässä keskustelussa, niinkuin saamme katsella Matterhornia tai Himalajan huippuja. Nöyrinä.

Bach hioi tätä työtä yli kymmenen vuotta ja halusi siinä tuoda esiin säveltäjän taitonsa parhaat hedelmät Jumalan kunniaksi.

H-molli messua ei ole kirjoitettu yleisöä mielistelevin makein ja helpoin sävelmin, siinä ei ole mitään kevytmielistä eikä Bach jättänyt yhtään kohtaa keskeneräiseksi.

Kohta messun valmistuttua oli hänen aikansa kohdata Jeesus, jota hän niin syvästi rakasti.

Miksi Saksin vaaliruhtinaskuntaan kuuluvan Leipzigin Tuomas-kirkon syvästi luterilainen kanttori J.S. Bach sävelsi roomalais-katolisen messun?

Bach tunsi, ettei kymmenen vuoden työskentely Leipzigissa ollut tuonut hänelle paljoa. Tuona aikana hän oli säveltänyt viisi sarjaa kantaatteja, Johannes ja Matteus passiot ja paljon konserttimusiikkia. Siitä huolimatta hän usein riiteli palkastaan.

1733 kuoli Saksin vaaliruhtinas, Puolan ja Liettuan kuningas Augustus II. Säädettiin viiden kuukauden suruaika, jolloin myös julkinen musiikin esittäminen oli kielletty. Valtaistuimelle oli nousemassa Augustus III, joka oli roomalais-katolinen.

Bach käytti nuo viisi kuukautta 1733 säveltäen katolisen messun (missa) alkuun kuuluvat Kyrie ja Gloria osat h mollissa. Suomalaisessa jumalanpalveluksessa nuo osat tunnetaan liturgiassa "Herra armahda" ja "Kunnia Jumalalle korkeudessa".

Kun työ valmistui Bach vei sen kruununperilliselle toivoen saavansa hovista arvonimen, joka auttaisi häntä elättämään suurta perhettä. Vuonna 1736 kuningas Augustus III antoikin Bachille "hovisäveltäjän" arvonimen.

Joitain vuosia myöhemmin Bach päätti jatkaa messun säveltämistä. Koömas osa, Credo eli nikealais-konstantinapolilainen uskontunnustus, ajoitetaan vuosiin 1742-45. Tosin jotkut Bach tutkijat arvelevat, että se olisi ollut valmis jo vuonna 1732 siis ennen Kyrien ja Glorian säveltämistä.

1745 jälkeisinä vuosina hän sävelsi vielä puuttuvat osat, Sanctus, Osanna, Benedictus, Agnus Dei ja Dona nobis pacem. Suomalaisen jumalanpalveluksen liturgian "Pyhä Pyhä Pyhä" "Hoosianna" "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen" "Jumalan Karitsa" "Anna meille rauhasi".

Sävellystyö valmistui siis 1748 tai 49. Viidentoista vuoden uurastuksen hedelmä, johon mestari halusi koota musiikkinsa hienoimmat kohdat ja pyhittää ne Jumalalle.

J.S. Bach ei itse koskaan saanut kuulla h-molli messua esitettynä kokonaisuutena.

Aylesbury Choral Society hieno ohjelmalehti

Bach toimi sekä Leipzigin Tuomas kirkon kanttorina, että sen yhteyteen kuuluneen koulun musiikinopettajana.

Kerrotaan että Tuomas koulun pojat käärivät voileipiään ukko Bachin käsin kirjoittamiin nuotteihin.

nykyään yhden tuollaisen voin tahriman käsikirjoituksen myynnilllä Sothebyssä saisi melko ison voileivän, jota kuljettamaan tarvittaisiin varmaan kuorma-auto...

niin, ne leikkaukset. englantilainen apteekkarin poika John Taylor (1703-72) kutsui itseään silmälääkäriksi ja sai Yrjö II hovissa kunnia-aseman.

Taylor reissasi ympäri Eurooppaa antaen häikäilemättä kuvaa mainioista taidoistaan. Bach parka lankesi ansaan ja kun Taylor oli käymässä Leipzigissa 1749 antoi tämän konitohtorin leikata silmänsä.

Silmien kunto huononi nopeasti tuon jälkeen. Taylor yritti toisella "leikkauksella" auttaa. Sen jälkeen Bach oli täysin sokea ja hänen terveytensä romahti.

Joku sanoo että Taulor aiheutti silmäleikkauksillaan Bachin kuoleman.

1751 myös Händel antoi Taylorin leikata heikot silmänsä ja huonoin tuloksin.

Kaveri kuoli itsekin sokeana.

Leikkaus tehtiin maalis-huhtikuussa 1749 ja B. kuoli heinäkuussa.

Silloin ei hygieniasta tiedetty.


Bachin tilanne oli sen sijaan epätoivoinen, hän kuuli, mutta ei sokeana pystynyt kirjoittamaan nuotteja. Olisiko tämäkin nopeuttanut kuoleman tuloa.

minulla ei oikein sisu riitä ajattelemaan 1700-luvun silmäleikkausta sen ajan veitsillä ja ilman anestesiaa... ugh

ja kuten sanot, bakteereista ja infektioista ei tiedetty mitään.

Teksti on tarkoitettu luettavaksi kuuntelun aikana. Tässä on yksi



H-molli messun kokoonpano on seuraava

Solistit:
Sopraano I II
Altto I II
Tenori I II
Basso I II

Kuoro

Orkesteri:
3 trumpetti
1 corno da caccia*
2 poikkihuilu
2 oboe
2 oboe d'amore*
2 fagotti
2 viulu
1 alttoviulu
continuo*
patarummut

.........
* corno da caccia on metsästystorvesta kehitetty barokkiajan soitin, jonka ääntä käyrätorvi hieman muistuttaa

* oboe d'amore on altto oboe, jossa on tummempi ääni kuin oboessa. Bach käyttää sitä Credon osassa "In Spiritum Sanctum"

uudemmassa musiikissa soitin tunnetaan parhaiten Maurice Ravelin Bolerosta

* continuo soitettiin joko cembalolla tai uruilla. Leipzigin Tuomas-kirkossa oli molemmat.

KYRIE

H-molli messu alkaa "Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä, Herra armahda meitä" osalla, joka lauletaan kreikaksi

Kyrie eleison
Christe eleison
Kyrie eleison

Bach sävelsi Kyrie osan kuorolle ja orkesterille fuugana - suuri kansojen paljous pyytää siinä Jumalalta armoa.

Keskellä oleva Christe osa on intiimi duetto, jossa yksilö on Jumalan edessä.

Jälkimmäinen Kyrie osa on toinen fuuga.

Ensimmäinen osa vie vahvasti h-mollin hartaisiin säveliin ja pitkä orkesterin välisoitto luo vakavan ilmapiirin.

Luterilaisen perinnön mukaan Kyriellä on h-molli messussa tärkeä osa jumalanpalvelusta, syntinen ja ansioton ihminen tulee Jumalan luo pyytämään armahdusta Kristuksen tähden.

Kyrien fuugat ovat erittäin vaativia sekä säveltäjälle että esittäjille. Sana tarkoittaa "takaa-ajoa".

Musiikin säännöt ovat tarkat: ensin esitellään aihe jossain äänialassa, toinen ääniala toistaa saman aiheen, sitten kolmas, neljäs jne.

Ensimmäinen ääniala ei suinkaan lakkaa laulamasta aiheen esitettyään, vaan alkaa kehitellä sitä itsenäisesti käännellen sävelkulkuja, niille kaikenlaisia kuperkeikkoja tehden säveltäjän taitojen mukaan.

Lopulta kaikki mukana olevat äänet pauhaavat omia ideoitaan orkesterin säestäessä kokonaisuutta. Vitsi on saada kaikki nuo äänet soimaan yhtä aikaa.

Bach on moniäänisen, polyfonisen, fuugan suuri mestari ja h-molli messu kyrie osissa hän käyttää tekniikkaa taitasti luoden vaikutelman suuresta kansanjoukosta anomassa Jumalalta armoa.

Tenorit aloittavat, altot tulevat mukaan, sitten sopraano I ja II ja lopuksi bassot.

Christe eleison osa on valoisampi ja henkilökohtainen jakso kahden raskaan kyrie fuugan välissä.

Osassa on mukana kaksi sopraanoa, kaksi viulua ja harmonisen taustan ja basson antaa continuo.

Viulut seuraavat usein samoja kiehtovia sävelkuviota sopraanojen kanssa. Tämä ns. unison tekniikka luo kauniin tasapainoisen kokonaisuuden.

Kiinnitä erityisesti huomiota "kävelevään bassoon", se saa melkein jalan polkemaan tahtia mukana.

Bach kirjoitti todella vetäviä basson sävelkulkuja jotka vievät rytmikkäästi kokonaisuutta eteenpäin.

(jotkut Bachin kävelevät bassot ovat niin kuuluisia, että aikamme nuoriso kytkee niitä pop musiikkiinsa hienoin tuloksin)

Viuluosan ja "kävelevän basson" taustalla on kantaatti 140 "Wachet auf" keskiosa, jossa tenoria säestävät viulut unisonissa ja continuo.

(suomenkielen taitoni on heikko näissä, olen kiitollinen jos annatte teknisille termeille oikeita käännöksiä)


Kyrie eleison I
Christe eleison
Kyrie eleison II

Kunst der Fuge on mahtava fuugan tutkielma. Polyfonia ei ole helppoa kuunneltavaa yhdeltä istumalta.

Kyrie osia kannattaakin kuunnella useita kertoja ja yrittää seurata läpi eri äänialoja ja miten niissä kehitetään aihetta.

pelkässä bassossa on jo yllin kyllin seuraamista.

mutta tämä on juuri Bachin musiikin hyvä puoli, siihen ei kyllästy ja vuosien mittaan sen syvyyksistä löytää aina vain uusia aarteita, jotka aiemmin menivät ohi korvien.

suomalaisessa jumalanpalveluksessa pappi johdattaa seurakunnan alkutervehdyksen jälkeen yleiseen synnintunnustukseen.

Yhteistä tunnustusta seuraa liturgiassa papin julistama synninpäästö, jossa armo tarjotaan kaikille.

Sen jälkeen seurakunta laulaa Kyrie eli "Herra armahda". Tällä tavoin halutaan korostaa, että armahdettu syntinen on juuri sitä, armahdettu syntinen.

Synti ei ole lakannut hänessä asumasta ja vanha ihminen on hukutettava joka aamu pahoine tekoineen ja himoineen kasteveteen.

joku kristillinen ryhmä voi omien korostustensa takia mennä niin pitkälle, että kiistää sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa julistetun synninpäästön pätevyyden.

varoita heitä ja pidä itsesi tällaisesta synkästä harhaopista erossa.

h-molli messu oli Bachille eräänlainen elämäntyön yhteenveto.

Siinä on paljon sukulaisuutta hänen muiden suurten ja pienten sävellystensä kanssa, hän käytti myös aikaisempaa aineistoa ja ideoita.

siksi tähän jättimäiseen teokseen paneutuminen avaa uusia näkökulmia esimerkiksi Joulu-oratorioon tai Matteus-passioon.

Toisaalta esimerkiksi brandenburgilaisten tai sello-konserton kuunteleminen auttaa h-molli messun rakenteen ja sävelkulkujen tajuamisessa.

erityisesti kaikki fuugien musiikin kieleen tutustuminen, urkumusiikin kuuntelu, Kunste der Fuge, Bachin, Buxtehuden ja muiden baarokin mestarien työ auttaa h-molli messun ylitsevyöryvän musiikin seuraamista.

Tuebingenin sivulla messun rakenne on kokonainen, Agnus Dei lopussa on vain Hosannasta erillinen - Bachin ratkaisuun vaikutti musiikki.

suomen "messu" ilmaus tulee myöhäis-latinan "missa" sanasta. Jumalanpalveluksen päättyessä pappi kehoitti kansaa lähtemään "Ite, missa est".

(Kansa rupesi pitkän liturgian aikana ehkä kaipaamaan loppua niin paljon, että koko tilanne sai siitä nimen... :-)

esim. USA:n armeijassa sotilaille sanotaan puhuttelun jälkeen "dismissed", samaa latinan juurta

Joo, se on pätkitty sävellyksen mukaisesti, rakenne näyttää sen takia erilaiselta kuin normaali latinalaisen jumalanpalveluksen kaava, jossa lukisi esimerkiksi vain Kyrie.

h-molli messun partituuri löytynee linkkinä ammattilaisille tarkoitetulta sivulta



GLORIA

onpa Hilariuksen kiitosvirsi VK 126 komea, kun kirkon täyttävä seurakunta sitä kirkkokuoron ja urkujen tuella seisaaltaan veisaa

Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua.
Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden.
Oi Herra Jumala,
taivaallinen kuningas,
Isä, kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika,
joka pois otat maailman synnit,
armahda meitä!
Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet Herra,
sinä yksin olet korkein,
Jeesus Kristus,
Pyhän Hengen kanssa
Isän Jumalan kunniassa.
Aamen.

h-molli messun Gloria noilla Hilariuksen 300-luvulla jKr kirjoittamilla sanoilla kestää puoli tuntia!

sen rinnalla saksalaissyntyisen Richard Faltinin (1835-1918) hieno sävellys vuodelta 1889 on kuin...

no, enpä nyt löydä diplomaattisia sanoja ja jätän vertailematta.

pelkästään tässä h-molli messun jaksossa riittää eliniäksi ammennettavaa.

Annan ensin Glorian eri osien kokoonpanot ja sävellajit

1
Gloria in excelsis Deo, et in terra pax hominibus bonae voluntatis

Sopraano I II Altto Tenori Basso
kuoro
3 trumpettia
2 huilua
2 oboeta
2 fagottia
jouset
continuo
D duuri 3/8. siirto 4/4

2
Laudamus te, benedicimus te, adoramus te, glorificamus te

Sopraano II
Soolo viulu
jouset
continuo
A duuri 4/4

3
Gratias agimus tibi propter magnam gloriam tuam
Sopraanot I ja II Altto Tenori Basso
kuoro
3 trumpettia
2 oboeta
2 huilua
2 fagottia
jouset
continuo
patarummut
D duuri 2/2

4
Domine Deus, Rex coelestis, Deus Pater omnimpotens. Domine Fili unigenite, Jesu Christe altissime: Domine Deus, Agnus Dei, Filius Patris
Sopraano I Tenori
Huilu
jouset
continuo
G duuri 4/4



5
Qui tollis peccata mundi, miserere nobis; qui tollis peccata mundi, suscipe deprecationem nostram:

Sopraanot I ja II Altto Tenori Basso
kuoro
2 huilua
jouset
continuo
H molli 3/4

6
Qui sedes ad dexteram patris, miserere nobis:
Altto
Oboe d'amore,
jouset
continuo
H molli 6/8

7
Quoniam tu solus sanctus, tu solus Dominus, tu solus altissimus: Jesu Christe:
Basso soolo
Corno da caccia
2 fagottia
continuo
D duuri 3/4

8
Cum Sancto Spiritu in gloria Dei Patris. Amen.
Sopraano I Sopraano II Altto Tenori Bbasso
kuoro
3 trumpettia
2 huilua
2 oboeta
2 fagottia
jouset
continuo
patarummut
D duuri 3/4

Gloria käsittää siis kahdeksan eri sävellystä.

Työ valmistui 1733 yhdessä Kyrien kanssa. Tämä oli se Missa, jonka Bach antoi Augustus III:lle ja sai 1776 hovimuusikon arvon.

Siis juhlavaa musiikkia, jota Puolan ja Liettuan kuningas sekä Saksin vaaliruhtinas osasi arvostaa!


vanhan musiikin harrastus on tuonut kiinnostuksen myös barokin ajan soittimiin.

en itse tiedä, onko h-molli messua toteutettu periodi-soittimilla, tuo Tuebingen voi sitä olla. koetan selvittää.

oboe d'amore on edelleen tunnettu, kuten sanoin Maurice Ravel käyttää sitä hienosti Bolerossa. (jossain määrin se muistuttaa klarinetin tummempaa ääntä.)

cembalon käytöstä ja uruista kanssa riidellään. uskoisin, että Bach edellytti vahvaa basso continuota tuon rikkaan sävelkudoksen tueksi (äänestän urkuja).

sen sijaan tuo corno da caccia on ongelmallisempi. Italialainen nimi tarkoittaa venttiilein toimivaa käyrää metsästystorvea, mutta sitä oli jotenkin kehitetty vaativampaan käyttöön ja kimeyttä pehmennetty.

jos oikein ymmärrän, musiikkitieteen tutkijoilla ei ole täyttä yhteisymmärrystä, mikä se oli. voi olla että nimeä on käytetty laajemmin käyrätorvimaisten soitinten yleisnimenä.

jotkut alan harrastajat ovat koettaneet rakentaa sellaisen uudestaan, mutta kaikki eivät rekonstruktiota hyväksy.

GLORIA 1
1 Gloria in excelsis Deo,
in terra pax hominibus bonae
voluntatis

H-molli messun laaja Gloria osa alkaa enkelten laululla Betlehemissä, "kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto". (Lk 2:14 1938 käännös. se on aivan toisin KR 1992)

Orkesterin, solistin ja kuoron yhteistyö on aivan saumatonta, Bach käyttää laulajia kuin soittimia, soittimia kuin laulajia.

Orkesteri avaa h-mollia vastaavassa D duurissa ja eloisassa 3/4 tahdissa. Kirjoitan tuosta kohta lisää.

Solistit aloittavat Glorian taivallisena fuugana, joka edustaa mielestäni korkean-barokin musiikin huippua. (Ei tätä hienompaa musiikkia ole mielestäni koskaan myöhemminkään Jumalan kunniaksi sävelletty).

"ja maassa rauha" laskeutuu taivaasta maan päälle ja vaihtuu 4/4 tahdiksi. painotus on sanoissa "et terra pax" jotka kehittyvät oikeastaan inttämisen kaltaiseksi "pistäkää nyt ihmiset tämä PAX mieleenne".


trumpetit ja patarummut ovat barokkimusiikin sydäntä riemastuttavaa antia.

kahdesta suurimmasta mestarista
Händel pisti trumpetit todella vauhtiinsekä Water Music että Royal Fire Works.

Unohtumaton on Messias oratorion "and the trumpet shall sound".

Anna G.F. Händelille teemaksi ei sen vähempää kuin viimeisen pasuunan puhallus maailman lopussa, kun kuolleet nousevat eloon. kuuntele sitten Messiaasta, mikä on tulos tämän säveltäjän kanssa.

Bachin h-molli messun Gloria alkaa taivaallisilla trumpeteilla ja patarummuilla.

minusta isoilla rummuilla on saksassa niin hauska nimi, Pauken

meilläkin kirkon lapset ja nuoriso ovat innoissaan, kun saavat jumalanpalveluksen aikana kaikenlaisilla lyömäsoittimilla iskeä Bachin korvan pauketta koraalien taakse.

kun vanhemmat pistävät käsiä korviinsa se vain innostaa lapsia iskemään lujempaa. antaa paukkua Jumalan kunniaksi.

GLORIA

Bach rakasti musiikin kielen matemaattisia yksityiskohtia klassisen Kreikan Pythagoran tavoin. Matemaattinen perusta tekee Bachin musiikista melkoista aivovoimistelua, mutta se antaa myös ahaa elämyksiä ja auttaa ymmärtämään mestarin luomusten syvällisyyttä.

Suuren "Gloria in excelsis" avauksen jälkeen seuraa professori Robin Leaverin tekemän analyysin mukaan komea kaarirakennelma, jota ei ilman hänen opastustaan muuten helposti huomaisi

...X...
..Y..Z..
AB....CD

Osina numeroituna

....5.....
...4..6...
2,3....7,8

tämän hengellisesti syvällisen musiikillisen kolmion huipussa on kuoron laulama (5) "Qui tollis peccata mundi" (Joka kannoit maailman synnin)

Tuossa sanomassa rististä on J.S. Bachin h-molli messun Glorian painopiste.


Aivan keskuksen vieressä ovat
(4) "Dominus Deus" (Herra Jumala) (6) "Qui sedes" (oikealla puolella)

Tätä kolmiosaista osan sydäntä (Pyhä Kolminaisuus) tukevat kahden jakson parit, joissa sooloa seuraa kuoro osuus:

(2)"Laudamus te" (Me kiitämme sinua)
(3)"Gratias agimus"(ylistämme sinua)


(7)"Quoniam tu solus" (Sinä yksin olet pyhä)
(8)"Cum Sancto Spiritu" (Pyhän Hengen kanssa)

J.S. Bach ei eläessään saanut koskaan kuulla h-molli messua esitettävän.

Vuonna 1786 hänen kuuluisaksi säveltäjäksi noussut poikansa Carl Philip Emmanuel Bach johti Hampurissa Credo osan esityksen.

Joseph Haydnilla oli kopio Bachin sävellyksestä ja Ludwig van Beethoven yritti ainakin kaksi kertaa saada partituurin itselleen.

Kokonaisuutena h-molli messu esitettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1856 Bachin kotikaupungissa Leipzigissa Riedel-Verein toimesta.

verkossa on yli miljoona sivua h-molli messusta. koetan antaa tällä palstalla hyviltä vaikuttavia linkkejä, joista näitä tietoja tuon ja josta löydät paljon lisää luettavaa.

Professori R. Leaverin antama Gloria osan hieno kaari-analyysi löytyy Bethlehem Bach Choir h-molli messun sivuilta.

Tuo Pennsylvanian Bethlehemissä toimiva Bach-kuoro on erittäin arvostettu.

Se perustettiin vuonna 1898 ja oli ensimmäinen, joka USA:ssa esitti Bachin Joulu-oratorion ja h-molli messun.

Kuoron nykyisestä ohjelmistosta,ja Bachin suurteoksista kertovat sivut ovat asiantuntevia ja mielenkiintoisia.



Englannissa toimivan Academy of Ancient Music sivuilla on myös luotettavalta vaikuttavaa tietoa tästä länsimaisen musiikin suurmiehen elämäntyön kattavasta sävellyksestä


H-molli messu on ilmeisesti ensimmäisen kerran esitetty periodi soittimilla 1968, jolloin kuuluisa Nikolaus Harnoncourt johti sen.

Ainakin 20 maestroa on sen jälkeen johtanut messun vanhoilla soittimilla säestettynä. Näin ollen se saattaa olla listan kärjessä vanhan musiikin periodi soitinten käytössä.


GLORIA Laudamus te

"Laudamus te,
benedicimus te,
adoramus te,
glorificamus te"

Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua.

Moni säveltäjä varmaan kiskoisi tässä voimalla orkesterista ja kuorosta kaiken irti Jumalan ylistämiseksi.

Näin ei Bach. Yllättäen kolmen pauhaavan osan jälkeen messu hiljenee intiimiksi toisen sopraanon ja viulun duetoksi, jota jouset tukevat. Rytmikäs basso continuo vie herkkää musiikkia eteenpäin.

Dynaaminen vastapaino edellisten ja tämän osan välillä korostaa dueton kauneutta - joka on sen verran mutkikasta, että se ei yleensä ensi kuulemalta aukene.

Osa on sävellajeista herkimpänä pidetyssä A duurissa ja rauhallisessa 4/4 tahdissa, jonka ääriä rikas viulu obligatio ja oopperamainen soolo aaria koettelevat.

on mahdollista, että teos on alunperin sävelletty kahdelle viululle.

alun ritornellossa viulu keskustelee muiden jousien kanssa taitoa vaativassa osassa, da capo ariassa se nousee barokkimusiikille harvinaisiin suorastaan stratosfäärisiin korkeuksiin.

Huomaa, millä vaivattomuudella Bach käsittelee tätä jaloa instrumenttia. Hän on tunnustettu viulun maestro.

GLORIA Gratias agimus

Gratias agimus tibi
propter magnam gloriam tuam

Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden

Tässä osassa Bach tuo hiljaisen sopraano viulu dueton jälkeen kaikki laulajat ja koko orkesterin ylistämään Jumalaa.

Osa on basson aloittama taidokas fuuga D duurissa vakaassa 2/2 tahdissa. Ensimmäisessä teemassa "Gratias agimus tibi" nousee ja toisessa "propter magnam gloriam tuam" laskee.

Loppua kohden fuugan voima vain kasvaa trumpettien ja patarumpujen liittyessä hyvin vakavahenkiseen ylistykseen mukaan.

Laudamus te ja Gratias agimus ovat kaaren vasempana perusjalkana, jolla huippukolmion osat lepäävät.

Fuugan kuuntelu vaatii kärsivällisyyttä ja työtä, mutta palkitsee vaivannäön lopulta moninkertaisesti.

Bach käyttää "Gratia agimus tibi" osassa koraalia kantaatista no 20 "Wir danken dir, Gott, wir danken dir"

"propter magnam gloria tuam" jakson alun pyhyyttä korostaa melisma: samalla tahdin osalla on laulussa useampia tavuja.

GLORIA Domine Deus

Nyt Hilariuksen hymni lähtee kohoamaan kohti korkeuksia tavalla, jota en tunne mistään muualta.

Näin huikealla tavalla saamme ylistää Kolmiyhteisen Jumalamme mysteeriä Kristuksen kirkossa:

"Domine Deus,
Rex coelestis,
Deus Pater omnimpotens.

Domine Fili unigenite,
Jesu Christe altissime:
Domine Deus,
Agnus Dei,
Filius Patris"

Oi Herra Jumala,
taivaallinen kuningas,
Isä, kaikkivaltias Jumala!

Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika

Kaikkivaltias Herra Jumala on taivaallinen kuningas ja silti Hän on myös Isä Jumala.

Tuo Jeesuksen ylistys on myös hyvä painaa syvälle muistiin. Siinä kerrotaan, kenen kirkko uskoo Nasaretilaisen olevan. Ja antaa Jeesukselle, kaikkein korkeimman ainoalle pojalle, arvonimen: Domine Deus, Herra Jumala.

Hilariuksen korkeuksista realistinen välihuomatutus arjen kielenkäytön todellisuudesta

muistan eräällä riparilla, kuinka selitin pojille, miten rikas suomenkieli on kirosanoista. neuvoin heitä, että jos on pakko manailla niin käyttäkää sitten alatyyliä ja syvyyden voimia.

mutta varokaa kiroilemasta Pyhän nimeen, sillä siitä seuraa elämässä varmasti rangaistus.

siunailu Jessus sentään, Herra Kiesus, Jumal' auta, ja - kaikkein törkein - Herra Jumala, juontavat juurensa vanhaan Suomen kansan historiaan.

Näistä pitää ihan oikeasti varoittaa ihmisiä, etteivät vedä kirousta päälleen lausumalla turhaan Jumalan nimen.

kiroilemista sen sijaan kielestämme tuskin voi kitkeä, se on kumman syvällä ja jonkinlainen sosiaalinen ilmiö.

joidenkin puhujien, miesten ja naistenkin, lauseissa enemmistö on rumia sanoja, osoittaen puhujan lingvistista lahjakkuutta... tai sen puutetta.

no kuinka kävi. eräs riparilaisen äiti valitti, että olipa outo leiri, jossa pappikin vain opetti, miten pitää kiroilla...

GLORIA Domine Deus

Seuraavat selitykset toivottavasti auttavat kuuntelemaan tätä keskeistä jaksoa, joka johtaa suoraan ilman katkoa Glorian sydämeen, kolmion huippuun, Qui tollis.

Jakso alkaa huilu obligatolla, jota jouset ja pizzicato basso tukevat. Bach on nyt Hengen maailmassa, lähestyy Korkeinta ylistyksessä hiljaisesti, nöyrästi ja herkästi.

Hän valitsee Pyhän Hengen soittimeksi tässä huilun. Jokainen huilisti tietää, miten tärkeä heidän oma elävä henkensä ja keuhkonsa ovat tuon jalon soittimen saamiseksi laulamaan.

Tenori ja sopraano laulavat toistensa äänten päälle kaanonissa eri sanoilla siten, että tenorilla on Isää koskevat osat ja sopraanolla Poikaa. Huilu tuo ilmavuutta ja kauneutta tähän taidokkaaseen sävelkudokseen hiljaisella säestyksellä.

Tenori
Domine Deus, Rex coelestis, Deus Pater omnimpotens

Sopraano
Domine Fili unigenite, Jesu Christe altissime

huilun tavattoman kaunis ritornello palaa ja sen jälkeen molemmat laulajat laulavat yhdessä ylistystä Jeesukselle

Domine Deus, Agnus Dei, Filius Patris

tämä on da capo aria mutta da capon sijasta sävellys etenee suoraan Glorian keskukseen, Qui tollis

GLORIA Qui tollis

Quit tollis peccata mundi, miserere nobis

Joka pois otat maailman synnin, armahda meitä

Domine Deus osa on G duurissa, jota pidetään siunauksen sävellajina.
Yllättäen, Glorian huippu onkin h-mollissa, matalassa ja hiljaisessa äänisävyssä.

Bach polvistuu Golgatan juurelle katsomaan Ristiinnaulittua.

Sopraanot jäävät pois, antaen jaksolle hiljaisen sävyn. sanoja peccata ja miserere nobis pidennetään ja näin korostetaan ristin sanomaa, synti ja armo.

Bachin nerous ja hengellinen syvällisyys näkyy myös siinä, että tämä monia kivuliaita riitasointuja sisältävä jakso päättyy kuitenkin voitolliseen Fis duuri kolmisointuun.


Kirjoittanut: MikkoL, 05.02.2007

Johann Sebastian Bach h-molli messu (2)

Kirjoittanut: MikkoL, 08.02.2007

GLORIA Qui sedes

Qui sedes ad dexteram patris, miserere nobis

Ristiinnaulittu Jeesus istuu Isän Jumalan oikealla puolella taivaassa. Seurakunnan rukous jatkuu samana, Herra "armahda meitä".

Jakso on tavattoman hieno barokkiajan altto-aaria.

Osan tekee erikoiseksi soitin, oboe d'amore, joka alussa esittelee teeman ja tukee sitten taidokkaana obbligatana sopraanoa.

Seuraa, miten herkällä musikaalisella korvalla ja tarkalla rytmintajulla Bach käyttää jousia ja continuota soittimen ja sopraanon kaksinpuhelun taustalla.

Oboe d'amoren erikoinen äänensävy luo hiljaisen ja silti raikkaan musiikillisen ilmapiirin, sunnuntaiaamun pyhä on lähellä.

osa on h-mollissa ja herkässä 6/8 tahtilajissa

se on Glorian kaari-rakenteen kolmiosaisen huipun toinen tuki, sanotaanko oikealla puolella (dextra..)

GLORIA Quoniam tu

Quoniam tu solus sanctus,
tu solus Dominus,
tu solus altissimus:
Jesu Christe

Faltinin Hilariuksen kiitosvirren hieno kohta on, kun seurakunta hiljaisen "armahda meitä" jakson jälkeen aloittaa juhlavan

Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet Herra,
sinä yksin olet Korkein:
Jeesus Kristus!

kun vielä pidetään hetken taukoa tuon Korkein sanan jälkeen niin "Jeesus Kristus" sanat oikein räjähtävät kohti korkeuksia.

H-molli messussa Bach hillitsee menoa ensin, ja lähtee vauhtiin vasta lopussa (cum Sancto Spiritu)

GLORIA Quoniam tu

Bach asetti "Sinä yksin olet pyhä" osan matalalle miehekkäksi basso sooloksi D duurissa 3/4 tahdissa.

Aarian obblibata soittimena on nyt corno d'caccia. Tuosta barokkiajan käyrätorvesta, metsästystorven sukulaiaesta, on ollut puhetta edellä.

Ritornatossa corno d'caccian seurassa ovat fagotit basso continuon tuella. Jouset eivät osallistu tähän aariaan.

Rakastuin lopullisesti tuon vanhan soittimen taianomaiseen, humoristisella tavalla vakavaan ääneen Vivaldin fagotti-konserttojen myötä.

Etenkin noiden konserttojen hitaissa osissa fagotin mestarit saavat tästä soittimesta esiin uskomattoman kauniin ja sielua puhuttelevan äänen.

Mutta kuuntele erityisesti, miten Bach asettaa miehekkään basson ja sielukkaan corno d'caccian soimaan yhdessä fagottien seurassa.

Mestarin taidonnäyttö, taas niin erilainen ja kuitenkin sopusuhtaisesti kokonaisuuteen asettuva jakso.

Tämä matalassa äänialassa liikkuva Jeesuksen ylistys johtaa suoraan ilman taukoa riemulliseen loppujaksoon.
GLORIA Cum sancto spiritu

Cum Sancto Spiritu in gloria Dei Patris. Amen.

Pyhän Hengen kanssa Isän Jumalan kirkkaudessa, Amen.

Sopraano I II
Altto Tenori Basso
kuoro
3 trumpettia
2 huilua
2 oboeta
2 fagottia
jouset
continuo
patarummut

Glorian viimeinen osa ottaa basso aarian jälkeen yllättävän nopealla ja keveällä tempolla D duurissa mukaan kaikki laulajat ja useimmat soittimet ylistämään Kolmiyhteistä Jumalaa.

neljän tahdin pidennyksellä Bach korostaa gloria ja patris sanoja, mutta hallitseva on Pyhä Henki, Sanctus spiritus.

Mahtavasssa amenessa tulevat vielä trumpetit ja patarummutkin tueksi.

Mitä sanoisin? Kuuntele tämän jakson jäntevää soinnutusta, anna rytmin käydä luihin ja ytimiin ja pistää jalkaa polkemaan, seuraa mestarillista polyfoniaa, jos korvasi on siihen jo harjaanutunut.

Mutta pääasia on että otat vain vastaan, mitä Herra Jeesus Bachin kautta sinulle ilmaiseksi antaa.

Anna musiikin pestä surua sydämestäsi, nostaa katalista ihmisten mutakuopista kohti sinitaivasta kunnes vieno iloinen hymyn huulillasi laulat sydämessäsi kaikkien pyhien kanssa

"kiitos Jeesus"

Quoniam tu solus sanctus
Con sancato spiritu



äänityksessä fagotteja on vähän vaikea erottaa continuon uruista, mutta käyrätorvella on basson rinnalla paljon persoonallisuutta.

Loppujakso on äänityksessä todella upeasti toteutettu.

------- GLORIA osa päättyy -----

Ja sitten seuraava osa...
Bach h-molli messu CREDO

H-molli messu noudattaa sunnuntain jumalanpalveluksen liturgian vanhaa kaavaa. Se alkaa "Herra armahda" - Kyrie - ja jatkuu synninpäästön jälkeen Hilariuksen kiitosvirrellä - Gloria.

Nyt on vuorossa uskontunnustus. Lausumme yhdessä tavallisesti "apostolisen", joka on lyhyempi. Juhlapyhinä lausutaan tämä h-molli messussa oleva "nikealais-konstantinapolilainen".

Juhlava tunnustus luotiin jakamattoman kirkon aikaan neljänneltä vuosisadalta jKr. Elettiin keskellä suuria kiistoja siitä, kuka Jeesus on.

Uskontunnustuksen syvälliset sanamuodot, kuten "valkeus valkeudesta", on tähdätty sellaisia opetuksia vastaan, jotka kirkko torjui. Erityisesti Areioksen opit Kristuksesta vaivasivat valtakuntaa.

Lännen kirkko lisäsi myöhemmin Pyhää Henkeä koskevaan kohtaan "joka Isästä lähtee" sanat "ja Pojasta".

Idän kirkko ei tätä muutosta koskaan ole hyväksynyt. Sana ortodoksia tarkoittaa puhdasoppisuutta ja ortodoksinen kirkko korostaa, ettei se ole koskaan muuttanut yhtään jakamattoman kirkon opinkohtaa.

sanat "et filioque" (ja Pojasta) saavuttivat kirkonmiesten kiistoista tavallisenkin kansan. Siitä on jäänyt elämään lasten käyttämä loitsu "hokkus pokkus et filiokkus"

Symbolum Nicenum - CREDO

Credo in unum Deum
Me uskomme yhteen Jumalaan

Katolisessa kirkossa credo lauletaan, meillä se lausutaan.

Bach avaa perinteisen teeman vanhaan kirkkolaulun gregoriaaniseen tyyliin tenorin a cappella lauluna, jossa sanat lauletaan hitain nuotein.

Ilmaus tarkoittaa sananmukaisesti "kappelissa" eli yksin ilman säestystä, mutta Bach aloittaa heti alussa jaksoa reippaasti eteenpäin vievän neljäsosa nuotein sävelletyn "kävelevän basson".

Tenorin jälkeen tulee fuugaan mukaan basso, altto, sopraano 1 ja 2 tässä järjestyksessä ja myös viulut osallistuvat teemaan.

Melodiassa on 43 sisääntuloa, joka on credo sanalle laskettu numeroarvo.

Credo alkaa lyydialaisessa A kirkkosävellajissa, jossa on kaksi korotusmerkkiä, ja päättyy A duurin kolmisointuun.

(käytän tekstissä Suomen ev.lut. kirkon virallisesti hyväksymää Nikean suomennosta. Katolisen ja ortodoksisen kirkon käyttämät suomennokset voivat tästä hieman poiketa. Ortodokseilla ei ole tietenkään mukana "ja Pojasta" lisäystä.)

Credo osan puhdas gregoriaaninen avaus on raikas yllätys, joka tuo mieleen suuren kirkon kaikuvat holvit ja hartaiden munkkien ja nunnien vaelluksen.

Fuuga kuitenkin pian peittää vaikutelman alleen ja palataan Bachin polyfoniseen maailmaan.

tämä vanhan kirkon paavi Gregorius Suureen johdettu syvällinen ja suorastaan sielunhoidollinen laulutapa on palannut kovasti muotiin nykyaikana.

jopa pop muusikot ovat sen löytäneet, esim Aniamus. Mielestäni kuitenkaan se ei hengellisestä sisällöstään riisuttuna ole lainkaan yhtä tehokas.

CREDO

Patrem omnipotentem
Factorem caeli et terrae,
Visibilium omnium, et invisibilium.

kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Nyt tarkkana, Bach näyttää taitonsa. Credo teema jatkuu ylä-äänissä, kun basso aloittaa Patrem omnipotentem, Factorem caeli et terrae. Tämä toistuu kolme kertaa ja joka kierroksella ylä-äänistä yksi liittyy bassoon, 3, 2, 1.

Kuoro laulaa nopeassa tahdissa vi-si-bi korostaen "näkyvän ja näkymättömän" kohtaa.

Jaksossa on 84 tahtia, pyhä 7 x 12 apostolia.

Alun credossa on 45 tahtia, joten yhdessä näissä osissa niitä on 129, eli pyhä 3 kertaa 43, joka on siis credo sanan numeroarvo.

Kuoron mukana ovat oboe ja jouset ja loppua kohti iloiset trumpetit ja patarummut täydentävät tätä ihmeellistä musiikillista ja matemaattista rakennelmaa.

Usko Jumalaan voidaan lausua lyhyesti, kuten apostolicum "Minä uskon Isään Jumalaan, kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Luojaan."

mutta näihin muutamiin sanoihin sisältyy paljon - koko universumi.

Nikealaisen kaikkien "näkyvien ja näkymättömien" vielä tehostaa tätä laajuutta ja avaruutta.

Nykyään tiedämme, että maailmankaikkeus koostuu suurimmaksi osaksi näkymättömästä aineesta ja näkyvä on vain pieni osa todellisuutta (dark matter).

Juutalais-kristillinen ja heidän monoteististen, yhteen Jumalaan uskovien, islamilaisten perillisten usko Jumalaan kattaa koko todellisuuden, aistein havaittavan ja näkymättömän, sielullisen, ruumiillisen ja hengellisen.

Bachin h-molli messun taidokas sävelkudos ja rakenne ikäänkuin viestivät sitä, että meidän Jumalamme ajattelu sellaisena kuin sen luonnossa näemme, on syvällisesti matemaattista.

"Kuinka suuret ovatkaan sinun tekosi, Herra, kuinka syvät sinun ajatuksesi!" Psalmi 92:6 (VT:n alkukielessä on sana mahsev josta nykyhepreaan tulee ajattelu, laskento, tietokone.

ekumenian hengessä

Suomen ortodoksien käyttämä sanamuoto nikealaiseen on

"Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään,
taivaan ja maan,
kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan."

Suomen roomalais-katolisten käyttämä sanamuoto on

"Uskon yhteen Jumalaan,
Isään kaikkivaltiaaseen,
taivaan ja maan,
kaikkien näkyväisten ja näkymättömien Luojaan.

------------
hiusten halkomista:

alkuperäinen muoto on todella suurten kirkkojen käyttämä yksikön "Uskon".

Ihmettelen mistä Suomen ev.lut. kirkko on ottanut tuon monikon "me uskomme"

Ehkä joku teistä tietäisi?

kuuntele Credon ensimmäinen osa



h-molli messun uskontunnustus alkaa toisella tavalla kuin odottaisimme perus-luterilaiselta J.S. Bachilta, gregoriaanisella laululla. (hänen kotonaan oli miltei koko Lutherin tuotanto ahkerasti luettuna)

jakso on vaikeasti tajuttava ja musiikillisesti vaativa, kehitellen tuota perinteistä credo teemaa taidokkaana fuugana.

voisin tuon osan perusteella kuvitella mielessäni, miten Johann Sebastian seisoo Leipzigin Tuomas kirkossa muun seurakunnan kanssa sunnuntain jumalanpalveluksessa tunnustamassa uskoaan.

Hän ei ole siellä rinta koholla ja naama loistaen, kantapäitä myöten julistamassa "Minä uskon". Pikemmin hän on aika hiljainen ja mietteliäs, mitähän nämä uskontunnustuksen alun valtavan suuret sanat oikein tarkoittavat.

Ajat muuttuivat ja musiikkimaku niiden mukana. Isä Bachia ei oltu esitetty 50 vuoteen, kun hänen poikansa, Carl Philipp Emanuel järjesti Hampurissa konsertin huhtikuussa 1786.

Ohjelma alkoi ensimmäisellä julkisella h-molli messun esityksellä. Vain Credo osa oli mukana. C.P.E. oli kirjoittanut siihen itse saksalaisen koraalin pohjalta preludi-johdannon.

isä Bachin rakastama oboe d'amore oli jäänyt jo käytöstä, joten osuudet soitettiin tavallisilla oboeilla.

Raskas polyfonia oli kuorolle vähän liikaa, joten orkesterille annettiin tehtäväksi tukea ääniä.

Credon jälkeen esitettiin Händelin Messiaan Hallelujah.

Väliajan jälkeen oli vuorossa tuohon aikaan hyvin suositun C.P.E. Bachin oma konsertto orkesterille sekä lopuksi hänen säveltämänsä Magnificat.

Ajat ovat taas muuttuneet. C.P.E. Bachin musiikki on enemminkin harvinaisuutta, kun taas Bachin h-molli messu on esillä jatkuvasti kautta koko maailman.

Pojasta polvi paranee, sanotaan. Tämän säveltäjäsuvun kohdalla poikkeus vain vahvistaa säännön.

Tiedoksi>

Su 1.4. 2007 klo 18.00

KONSERTTI: Bach h-mollimessu

Hyvinkään kirkko

solisteina
Merja Wirkkala,
Sari Nordqvist,
Jukka Heroja,
Markus Nieminen

Hyvinkään Oratoriokuoro
"Suurimuotoisen kirkkomusiikin edellyttämän suuren kuoron kokoamisajatus kypsyi Matti Herojan toteutuspäätökseksi syksyllä 1977.

Heroja ryhtyi laajentamaan silloista kamarikuoroa oratoriokuoroksi, jossa olisi parikymmentä laulajaa joka äänessä.

Heroja kutsui puhelimitse ja kaupungilla tavaten tunnettuja yksinlaulajia, pedagogeja ja kuorolaisia siten, että kuorot ja musiikkialan laitokset olisivat edustettuina.

Händelin Messias innostutti laulun ystäviä suunnitellulla tavalla. Messias-oratorion ensimmäinen osa esitettiin syksyllä 1977, toinen ja kolmas keväällä 1978.

Alkuperäiskokoonpanosta on mukana vielä reilu puolenkymmentä laulajaa."


Suomi24 sivulla ach-bach käyttää h-molli messua tiukassa "mitä ateisti kieltää" puheenvuorossaanm josta tässä otteita:

"Ateisti luulee kieltävänsä Jumalan jotenkin universaalin yleispätevällä tavalla...

Mutta todellisuudessa hän kieltää vain sen Jumalan, joka on hänen oman päänsä sisällä. Eli oman suppean jumalakäsityksensä.

Tämän palstan kirjoituksista päätelleen ateistin jumalkäsitys on todella suppea. Se muistuttaa lähinnä jonkun sairaalloisen fanaattisen fundamentalistikristityn jumalkäsitystä... Ateistin jumala on pieni ja pikkumainen

Kristittyjen ei kannata alkaa väittämään vastaan näille oman pienen jumalansa kanssa kamppaileville ateisteille. Kristitty voi vain toivoa, että ateisti pystyy jonain päivänä luopumaan suppeasta jumalakuvastaan ja saa kosketuksen siihen suureen Jumalaan, josta Jeesus Kristus todistaa.

Käyttääkseni musikaalista vertausta: ateistin jumala on Ukko Nooa yhdellä sormella pimputettuna. Kristityn Jumala on J. S. Bachin H-molli messu.
..."


ja YLEn keskusteluissa "Mikki Hiiri" pisti Bachin fuugineen ja kontrapunktineen pataluhaksi. Otteita

"Bachin musiiki sen sijaan, hienosti sanottuna, kuten me ummikot sen osaamme niin taitavasti tehdä, on oikein toisteisuuden demonstraatiota ja sen perikuva, lukemattoman monta kertaa ikävystymiseen saakka ja puuduttavasti yksinvaltaisen fuugateeman toistuessa eri äänissä esim. Bachin h-molli messun ikävystyttävässä Kyriessä.

Tämä kaikki saattaa kestää monta minuuttia ennen kuin sävelyksessä päästään tippaakaan eteenpäin musiikillisen, ei musikaalisen, niinkuin eräs kuuluisa filosofi päästeli suustaan, logiikan tujahtuessa omaan kiduttavaan mekanismiinsa.

Ei mikään ihme, että rokokoo hylkäsi barokin jäykät ja toisteiset muotorakenteet ja arkkitehtonisen kontrapunktin ikävystyttävän stereotyyppisine sekvensseineen, joita myöhäisromantiikka sitten taas runsaasti viljeli Wagnerin ja Brucknerin inkarnaatioina."

Suomen musiikkioppilaitosten liiton sivulla pätevää tekstiä käyrätorven sivulla! ote:

"Bachin vuonna 1733 säveltämän h-molli-messun bassoaarian Quoniam tu solus sanctus soitinnus on erikoinen: corno da caccia in D, kaksi fagottia ja continuo.

Nykyään olemme tottuneet soittamaan teoksen modernilla käyrätorvella, jolloin käyrätorven stemma soi pientä septimiä alempaa.

Bach kuitenkin tarkoitti teoksen soitettavaksi seitsemän jalkaa pitkällä corno da caccialla, joka soi suurta sekuntia kirjoitettua ylempää.

Tämä pieni tulkintavirhe aiheuttaa kuulijassa hämmennystä: tekstin symboliikka tu solus altissimus, Jesu Christe ei toteudu ja lopputuloksena on vaikeita äänenkuljetuksellisia ongelmia."




on messua siellä Suomessa näköjään laulettu aivan kotimaisin voimin

Su 27.11. 2005 klo 19:00
Tampere-talo
Bach: Messu h-molli
Hanna-Leena Haapamäki, sopraano
Tiina Penttinen, altto
Topi Lehtipuu, tenori
Arttu Kataja, basso
Harjun Kamarikuoro
joht. Heikki Liimola

CREDO
Credon arkkitehtuuri on yhdeksänosainen kaari, jonka huippuna on kuuluisa passacaglia Crucifixus (ristiinnaulittiin)

Huippukolmiota tukee kaksi sooloa (3 7) jotka lepäävät kahden kuoro-osa parin jalustoilla (1,2 8,9)

......5
....4..6
...3....7
1,2......8,9

1 Credo in unum Deum
2 Patrem omnipotentem

3 Et in unum Dominum

4 Et incarnatus est
5 Crucifixus
6 Et resurrexit

7 Et in spiritum sanctum

8 Confiteor
9 Ex expecto

neljä osaa ovat uskontunnustusta Jeesuksesta, kristillisen uskon ytimestä:

Et in unum Dominum - soolo
(yhteen Herraan)

Et incarnatus est - kuoro
(tuli lihaksi)

Crucifixus - kuoro passacaglia
(ristiinnaulittiin)

Et resurrexit - kuoro fuuga
(nousi kuolleista)

Credon rakennelmassa on kaikkiaan 9 osaa eli 3x3, Pyhän Kolminaisuuden luku 3.

Credo huipentuu Crucifixus osaan, joka on järjestyksessä viides ja kaaren huippu.

Numero viisi on kristillisessä perinteessä kärsimyksen luku ja viittaa Kristuksen viiteen verihaavaan: käsissä, jaloissa ja sydämessä.

CREDO Et in unum Dominum

Et in unum Dominum,
Jesum Christum,
filium Dei unigenitum,
et ex Patre natum ante omnia saecula.

Deum de Deo,
lumen de lumine,
Deum verum de Deo vero.
Genitum, non factum,
consubstantialem Patri,
per quem omnia facta sunt.

Qui propter nos homines et propter nostram salutem descendit de coelis


Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen,
Jumalan ainoaan Poikaan,
joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua,

Jumala Jumalasta,
valo valosta,
tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt, ei luotu,
joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä,

joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista

CREDO Et in unum Dominum

tämä valloittava duetto svengaa kävelevän basson kanssa, vieden läpi uskontunnustuksen syvällisen ja rikkaan jakson siitä, kuka Jeesus on.

Bach tasapainottaa koko h-molli messun rakennetta kytkemällä musiikillisesti Glorian ja Credon soolo aarioita lähelle toisiaan.

unum Dominum on sopraano altto aaria kuten Glorian Domine Deus, molemmat ovat herkässä G duurissa ja 4/4 tahdissa.

kaksi oboe d'amorea ja viulu 1 aloittavat kaanonin, jonka toisen äänen soittaa viulu 2 yksin.

Kaanon etenee yhden tahdin erolla.

kun laulajat aloittavat, samoin tahdin erolla, tausta tasoittuu, oboe ja viulu, oboe ja viulu.

Dueton luku kaksi viittaa Jeesukseen, Pyhän Kolminiasuuden toiseen persoonaan sekä Jeesuksen kahteen luontoon, jumalalliseen ja inhimilliseen.

Pelkästään tämä hämmästyttävän valoisa aaria, joka tosin vähän tummenee kun tullaan "meidän ihmisten tähden" loppuun, kuuluu länsimaisen musiikin kauneimpiin.

unum Dominum yksin on täysin tyrmäävä vastaus Suomi24 "ummikon" ja hänen tavallaan ajattelevien täydellisesti metsään menevälle Bachin musiikin muka konemaisen tekniikan arvostelulle!
MikkoL: on sanottu myös hienosti, että tämän osan tahdin toisen jäljessä kulkeva kaanon viittaa Jeesuksen sanoihin Hänen riippuvuudestaan Isään. Kaiken, mitä Jeesus tekee, Hän tekee kuuliaisena ja Isän tahdon mukaan.

Johannes 5
19 Jeesus vastasi juutalaisille näin:

"Totisesti, totisesti: ei Poika voi tehdä mitään omin neuvoin, hän tekee vain sitä, mitä näkee Isän tekevän. Mitä Isä tekee, sitä tekee myös Poika. 20 Isä rakastaa Poikaa ja näyttää hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän näyttää Pojalle vielä suurempiakin tekoja, sellaisia, että hämmästytte. 21 Niin kuin Isä herättää kuolleet ja antaa heille elämän, niin antaa myös Poika elämän kenelle tahtoo. 22 Isä itse ei tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomiovallan Pojalle, 23 jotta kaikki kunnioittaisivat Poikaa niin kuin he kunnioittavat Isää. Se, joka ei kunnioita Poikaa, ei kunnioita myöskään Isää, joka on hänet lähettänyt.

kuuntele valloittava et unum Dominum duetto oboe d'amoreiden ja viulujen kanssa.

tarkkaa myös railakkasti svengaavaa kävelevää bassoa, joka saisi minkä tahansa Yamaha bändin basistin kateudesta punaiseksi...


CREDO et incarnatus est

elizza kehotti minua avartamaan näkemyksiäni tutustumalla Jean Calvinin opetukseen musiikista. minä kun latelin synkkiä manauksia sellaisen uskonkäsityksen päälle, jota Sepen railakkaan kuvauksen mukaan esikoisuudessakin löytyy.

huomautus on hyvin paikallaan ja avartaa huomattavasti ja perustellusti tätä keskustelua pienistä kotimaisista kuvioista.

viittasin puolestani uskonnollisen kulttuuri-asketismin taustalla vaikuttavaan syvälliseen kysymykseen jumalankuvasta, joka johti ns. ikonoklastiseen riitaan.

toiset sanoivat, ettei ikoneita saa maalata eikä palvoa ja ryhtyivät yleisesti "kuvainraastajiksi".

kristillisestä kirkosta tämä virtaus ulottui myös islamiin, jossa se on hyvin tärkeä osa uskoa.

tulemme h-molli messun tässä kohdassa näihin kysymyksiin.

Mozartin suuren C-molli messun sopraano-aaria "et incarnatus est" on mielestäni maailman kaunein sävellys tästä aiheesta, ja melkeinpä mistä muusta aiheesta tahansa... pelkästään tuon taivaallisen aarian tähden kannattaa Mozart CD hankkia jonkun tunnetun sopraanon laulamana.


CREDO et incarnatus est

Et incarnatus est de Spiritu Sancto
Ex Maria Virgine:
Et homo factus est.

tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi

(luterilaiset, ortodoksit ja katoliset kaikki samoin sanoin)

Mysteerien mysteeri.

Bach käyttää musiikin kuvakieltä: herkän H-mollin viisi laskevaa kolmisointua lentävän linnun 3/4 tahdissa kuvaavat Pyhän Hengen laskeutumista neitsyt Marian päälle.

enssin altto, sitten sopraano 1, sopraano 2, tenori ja lopuksi basso. kuten sanottu, viisi on Kristuksen kärsimyksen luku, joka on tässä mukana heit alusta, jo Hänen sikiämisensä kohdalla.

jouset ja basso continuo säestävät tätä upeaa jaksoa, jonka tahdiksi Bach kirjoitti Andante Maestoso:

kävelyn tahdissa, majesteettisesti

CREDO et incarnatus est

kuoron osa on ensin viisijaksoinen ja sitten kaksijaksoinen fuuga, lopuksi lauletaan yhdessä (unison)

jouset etenevät 8-osa nuotein, basso continuo kantaa 4-osa nuotein.

jakso päättyy puhuttelevasti kirkkaaseen H-duuri kolmisointuun.
MikkoL: osassa on 49 tahtia eli 7 x 7
7 on pyhän ja täydellisen Jumalan luku

Timothy A. Smith kirjoittaa tunnetussa, japaniksikin käännetyssä luennossaan Bachin musiikin ikonisuudesta.

Tämä on vaikeatajuinen ja musiikillisesti ja teologisesti syvällinen tutkielma Jumalan kunniaksi (S.D.G), johon ehdottomasti kannattaa tutustua



CREDO crucifixus

Crucifixus etiam pro nobis sub Pontio Pilato, passus et sepultus est.

ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin

ortodoksit:
ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin

katoliset:
meidän edestämme ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin

suurten kirkkojen käännökset ovat taas tarkempia. passus et sepultus tarkoittavat "kärsi ja haudattiin"

luterilainen teksti lisää alkutekstiä selittävästi "kärsi kuoleman"

Apostolicum on tässä "ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana, kuoli ja haudattiin" (mortus et sepultus)

miksi suomennos korjaa Nikean alkutekstiä?

CREDO crucifixus

tämä jakso on Credo kaaren huippu ja koko h-molli messun sydän. Bach ei etsi elämänsä suurtyössä kunnian kruunua, vaan ristiinnaulittua Kristusta.

crucifixus tarkoittaa sananmukaisesti ristille kiinnitetty.

osa on passacaglia. tämä tarkoittaa barokkiajan musiikinlajia, jossa basso toistaa tiettyä, yleensä 8 tahdin kuviota, ja harmoniat on rakennetut tämän varaan.

(sama musiikillinen idea on nykyään kuultavissa esimerkiksi hitaassa jatsissa, joka rakentaa sommitelmia toistuvan basson päälle. se voi olla suorastaan hypnoottisen tehokasta)

Bachin basson aihe on surullisessa e-mollissa neljän tahdin kromaattisesti laskeutuva ostinentia, joka toistuu tasan kolmetoista kertaa, 12 opetuslasta ja Jeesus.

crucifixus ostinentia on sama kuin Henry Purcellin oopperan "Dido and Aenaeas" kuolinlaulu, "Dido's Lament", joka tosin on g-mollissa.

kysessä on kuolema

tempo merkintä on Grave eli raskaasti ja hidas 3/2 tahti.

kuoro laulaa neliäänisesti teeman passacaglian päälle äänialan laskiessa kohti Kristuksen kuolemaa, ensin sopraanot, sitten altto, tenori ja lopuksi basso.

sopraanot jäävät pois, mikä luo sävellykseen surullisemman ilmapiirin. viidessä viimeisessä tahdissa (luku 5 on kärsimys) myös huilut jäävät pois ja vain continuo jatkaa kuoron kanssa.

lopussa murheellinen e-molli kuitenkin kulkee taidokkaasti erikoisen ns. saksalaisen korotetun G duurin soinnun kautta (Ger+6) iloiseen G duurin kolmisointuun.

näin crucifixus osa ennakoi Kristuksen kuoleman, pitkän perjantain, jälkeen tulevaa pääsiäisaamua.

CREDO crucifixus

passacaglia toistuu 13 kertaa mielenkiintoisella tavalla symbolisoiden 12 opetuslasta ja Jeesusta.

ensimmäiset 11 kierrosta ovat täsmälleen samanlaiset, mutta 12 päättyy toisella sävelellä (Juudas Iskariot?)

13 kerta (Jeesus) kääntyy toisin päin, nousten C C# G. Tämä on ikonista musiikin kieltä, jolla on hengellinen viesti:

Ristiinnaulittu ihminen, Jumalan Poika Jeesus Kristus, vie kuolemanlaakson varjoissa asuvat ihmiset ylös Jumalan luo

CREDO crucifixus

upeaa continuon ja kuoron musiikillista kudosta täydentävät soitinten obbligatona 2 huilua, 2 viulua ja alttoviulu.

jouset soittavat surumielisiä ja hitaita puolinuotteja basson liikkuessa neljäsosa nuotein.

päätä itse, mitä huilujen korkea kilaukset ovat. minulle ne ovat kuin vasaran metallisia iskuja nauloihin.

h-molli messun crucifixus osaa esitetään usein yksinään ja se lienee sen tähden tämän messun tunnetuin osa.


CREDO et resurrexit

h-molli messu etenee ristiinnaulitsemisesta ylösnousemuksen aamuun

Et resurrexit tertia die, secundum Scripturas:
et ascendit in caelum. Sedet ad dexteram Dei Patris.
Et iterum venturus est cum gloria judicare vivos et mortuos:
cujus regni non erit finis.

nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu,
astui ylös taivaisiin,
istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

hiljaisen ristiinnaulitsemisjakson jälkeen Bach avaa ylösnousemusta koskevan osan kuorolla ja iloisten trumpettien ja patarumpujen tukemalla orkesterilla.

Yksinkertainen sävelmä et resurrexit on Allegro D duurissa nopeassa 3/4 tahdissa. Sitä voi helposti mielessään hyräillä tai vaikka viheltää.

kuuntele taas miten basso jammaa pistäen jalan lyömään rytmiä!

Miten Bach sitä sitten kehittelee fuuga jaksossa... siitä on yksinkertaisuus kaukana! laulu ja soitto kohoavat maasta kohti taivasta.

tekstin jaksottelemiseksi orkesteri soittaa lauseiden välillä teemaa eri instrumenttien sitä kehitellen.

Tenorit laulavat pitkän "Et iterum venturus est cum gloria judicare vivos et mortuos" osan tuoden vaihtelua ja eloa esitykseen

lopussa ylösnousemuksen valtavan riemukas teema toistuu "jonka valtakunnalla ei ole loppua" kohdassa, jota Bach "revittää" oikein sydämensä kyllyydestä, mutta koko ajan tarkassa yksityiskohtien hallinnassa.

kun jakso tuntuu päättyvän hän kuin kiven alta vetää taikurin tavoin yllätyksellä loppuun eloisan huilujen vetämän orkesterijakson, jota muut soittimet sitten seuraavat.


Olen näin sunnuntain 11.2. 2007 kunniaksi saanut tilaisuuden käydä nettiruukun keskustelujen puolella lyhykäisesti läpi h-molli messun keskeiset Jeesusta Kristusta koskevat uskontunnustuksen osat.

CREDO et in Spiritum Sanctum

Et in Spiritum Sanctum,
Dominum et vivificantem,
qui ex Patri Filioque procedit.
Qui cum Patre et Filio simul adoratur et conglorificatur:
qui locutus est per Prophetas.
Et unam sanctam catholicam et apostolicam Ecclesiam.

lantinen filioque luterilaiset
Me uskomme Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä ja Pojasta,
ja jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.


ortodoksit ilman filioque:
Uskon Pyhään Henkeen,
Herraan ja eläväksi tekijään,
joka lähtee Isästä,
jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan
ja joka on puhunut profeettojen kautta.
Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon.

Uskontunnustuksen Pyhää Henkeä koskeva jakso on upea barokkiajan da capo aaria helmeilevässä A duurissa.

mukana solistin kanssa on kahden oboe d'amoren obbligato sekä pohjana eloisa continuo 6/8 tahdissa Andante.

aaria on parina Gloria osan Laudamus te osalle, luoden h-molli messuun rakenteellista yhtenäisyyttä.

vaikka kyseessä on miehinen basso, tämä valloittava aaria on lentävän linnun lailla kevyt ja liikkuva.

Pyhää Henkeä verrataan usein valkoiseen kyyhkyseen, arka ja puhdas.

myös ortodoksit lausuvat suomessa "yhteen katoliseen kirkkoon", joka ei viittaa Roomaan vaan tarkoittaa koko maailmassa olevaa Kristuksen kirkkoa, joka on yksi.

seuraa, kuinka Bach korostaa sävelkululla ja pidennyksillä sanoja adoramus sekä conglorificatur "palvotaan ja kunnioitetaan"


CREDO Confiteor

Confiteor unum baptisma in remissionem peccatorum.

Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi

Nikean lyhyen kastetunnustuksen Bach kirjoitti 5 äänisen kuoron fuugana. Se on ainoana h-molli messun osana sävelletty Fis molliin, h-molli asteikon viidennelle sävelelle.

cantus firmus teema laskee äänissä, alkaen 1 ja 2 sopraanolla, mukaan tuleaa altto, tenori ja lopuksi basso.

loppua kohdan jakso vielä hidastuu Adagio tahtiin, joka muodostaa "et expecto" osan kanssa parin aukeamalla siihen suoraan.

kärsimyksen luku, peccatorum sanan korostaminen (syntiemme tähden) korostaa kastaan kristillistä luonnetta upottamisena Kristuksen kuolemaan.

ja niinkuin meidän Herramme nousi kuolleista, pienen surullisen Adagion jälkeen kastettu nousee iankaikkisuuteen!

CREDO et expecto

Et expecto resurrectionem mortuorum et vitam venturi saeculi. Amen.

odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää.

katoliset
odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevaisen maailman elämää. Aamen.

ortodoksit
odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.

et expecto osa aukeaa ihmeellisellä ylösnousemuksen aamua henkivällä soinnutuksella suoraan confiteor hidastuksesta. Hän ikäänkuin kysyy, onko todella näin?

vastauksena kuoro siirtyy riemulliseen fuugaan D duurissa trumpettien ja patarumpujen sekä muun orkesterin säestyksellä. Näin on!

Tahti on nyt vilkas vivace tasaisessa 2/2 tahdissa.

länsimaisen musiikin huippuihin kuuluva taidokas ja kaunis "et expectum" osa - ja samalla koko Credo jakso - päättyy riemulliseen D duuri kolmisointuun: Aamen.

Aamenta ei seuraa orkesterin loppusoitto, vaan osa päättyy kuin pisteeseen.


kuuntele ... monta kertaa!

MikkoL: haluan lausua Ollille sydämellisen kiitokseni. tämä et expecto kohdan häkellyttävä ylösnousemuksen aamurusko on kokonaan hukassa kuuluisan Nikolaus Harnoncourtin johtamassa h-molli messun esityksessä. löysin sen tästä Ollin antamasta Tuebingenin versiosta, ja välittömästi version arvostus nousi mielessäni monta pykälää ylöspäin.

h-molli messun uskontunnustus ei ole orkesterin ja kuoron isottelevaa ja hengetöntä pauhua tai pelkkää kylmää polyfonista fuuga-tekniikkaa.

se on rikasta sävelkieltä, jossa J.S. Bach antaa musiikkikuvia jakamattoman kristillisen kirkon suuresta yhteisestä uskontunnustuksesta, Nikealais-konstantinapolilaisesta.

Hän tuo esiin ihmisen eri lauluäänet sooloina ja taidokkaina kuoro-osuuksina sekä kauneimmat soitinten äänet eri äänilajeissa monipuolisesti ja mestarillisesti.

Uskoa tunnustava Bach on täysissä sielun ja hengen voimissa, ei missään hurmoksessa. Hän ajattelee syvällisten sanojen merkitystä, tulkiten niitä laulun ja soiton keinoin.

Älykästä, matemaattista lahjakkuutta osoittavaa ajattelevaa uskoa, joka kohtaa kristillisen kirkon pyhimmät mysteerit kaikella sillä säveltäjän mestaruudella ja lahjakkuudella, jonka Bach oli saanut Jumalalta.

Jatkan myöhemmin h-molli messun muilla osilla sillä varoituksella, että Bachin musiikki käy messun edetessä jatkuvasti vain yhä valtavammaksi.

---- CREDO OSA PÄÄTTYY --------
MikkoL: korostan Bachin älyllisyyttä ja matemaattisuutta senkin takia, että suomalaisessa julkisessa keskustelussa on toivottu apostolisen uskontunnustuksen muuttamista sellaiseksi, että "ajatteleva ihminen voi siihen yhtyä"
h-molli messu oli J.S. Bachin elämän suurtyö, hän teki siinä parhaansa Jumalan kunniaksi.

mainitsin vain eräitä länsimaisen klassisen musiikin huippunimiä kuvatakseni, miten toiset muusikot tähän sävellykseen suhtautuivat.

Suuri Bachin ihailija, Ludwig van Beethoven, sävelsi Missa Solemnis tämän rinnalle ja piti messuaan hienompana kuin 9. sinfoniaansa.

Mozart kuunteli ja kaveri, joka aina otti suoraan mitä tahansa musiikkia sisäänsä masentui. hän ei pystynyt hahmottamaan kerralla tätä sävellystä.

ei ole siis mitään tarvista puolustella tätä sävellystä kenellekään.

toivon että vajavaisista teksteistäni on kuuntelijalle vähän apua omille seikkailuretkille h-molli messun syvyyksiin.


Johann Sebastian Bach h-molli messu (3)



Kirjoittanut: MikkoL, 15.02.2007 09:35

Koetan käydä läpi tällä palstalla h-molli messun jälkipuolen osat

Sanctus
Osanna
Benedictus
Agnus Dei

Tärkeä huomio, joka puuttuu Kyrie jakson keskusteluista - Bach kirjoitti sinne musiikilla oman nimensä:

Kyrien jälkimmäinen fuuga on h-mollin dominantissa Fis sävelessä, mutta mollissa. Teema on käänteinen B-A-C-H. Nerokas rakennelma päättyy h-mollin kolmisointuun.
Kirjoittanut: MikkoL, 15.02.2007 10:03

SANCTUS

Tämä jakso vie seurakunnan ylistämään Israelin Jumalaa, pyhää Kolmiyhteyttä.

Sanat ovat Serafien huutoa profeetta Jesajan kutsumusnäystä. Serafien, jotka seisoivat Herran yläpuolella!

Jes 6

1 Kuningas Ussian kuolinvuonna minä näin Herran: hän istui korkealla ja ylhäisellä istuimella, ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin.

2 Hänen yläpuolellaan seisoivat serafit, joilla oli kuusi siipeä kullakin: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella verhosivat ruumiinsa ja kahdella lensivät.

3 He huusivat toinen toiselleen:

-- Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan.

4 Ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua."

Sanctus, sanctus, sanctus
Dominus Deus Sabaoth,
Pleni sunt coeli et terra
Gloria ejus.

6 luku Jesajasta
3 kertaa sanctus
6 ääninen kuoro
3 laulajaa vähintään joka äänessä
kuorossa (Bachin vaatimus)
3 trumpettia
3 oboeta
3 osaisia trioleita paljon
3 askelta h-mollista, D duuri
jouset
patarummut

Kaikin tavoin Bach korostaa pyhän Kolminaisuuden numeroa 3

Sanctus
ta-ta-ta ta-ta-ta ta-ta-ta
Sanctus
ta-ta-ta ta-ta-ta ta-ta-ta
Sanctus
ta-ta-ta ta-ta-ta ta-ta-ta

mikä sävellys serafien huutoon!
MikkoL: Bach on kolmensa kanssa vielä rikkaampi kuin tuo virheellisesti kirjoittamani 3xta

yks' kaks' kolm':
Sanctus a-a-a a-a-a

ja sitten vasta a-a-a a-a-a a-a-a ...

kuusiääninen kuoro on jaettu kahteen kolmesta äänestä koostuvaan ryhmään seuraavalla tavalla:

sopraano 1
sopraano 2
altto 1

altto 2
tenori
basso

continuo liikkuu mahtavin oktaavin askelin

Sanctus on Largo 4/4 tahdissa

Musiikki vie seurakunnan huutamaan enkeliruhtinaiden kanssa Jumala on pyhä

Pleni sunt coeli et terra
Gloria ejus.

Taivas ja maa ovat täynnä Hänen kirkkautaan

Mieti hetken tuota lausetta, jonka kuuli yksi ihminen tämän maan päällä.

Kirjoitti sen talteen ja Bach sen kuuli, halusi säveltää sen joulumessuun 1724

(Sanctus on h-molli messun ensimmäisenä sävelletty osa)

Taivas ja maa ovat täynnä Hänen kirkkautaan

Näetkö sen kirkkauden, ystäväni?

ehkä tämä musiikki auttaa näkemään, kaiken synnin tuoman sokeuden ja pimeyden läpi.

Jumalan kunnia luonnossa,
Jumalan kirkkaus taivaassa,
pyhän Kolminaisuuden läsnäolon sanomaton kirkkaus

mistä tiedämme, että Jesaja todella näki Jumalan kirkkauden.

koska se painoi hänet polvilleen

se painoi Jesajan polvilleen

-------------
Jes 6
5 Ja minä sanoin:

-- Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet, ja saastaiset huulet on kansalla, jonka keskellä elän, ja nyt minun silmäni ovat nähneet Kuninkaan, Herran Sebaotin.

6 Silloin yksi serafeista lensi luokseni kädessään hehkuva hiili, jonka hän oli ottanut pihdeillä uhrialttarilta.

7 Hän kosketti sillä minun huuliani ja sanoi:

-- Katso, tämä on koskenut huuliasi, sinun syyllisyytesi on poissa ja syntisi sovitettu.

---
merkillinen hehkuva hiili temppelin uhrialttarilta!

Jumala tekee mitä tahtoo, valitsee kenet haluaa, valmistaa ja lähettää

Pleni sunt coeli et terra
Gloria ejus

Sanctus jälkimmäinen osa on nopea Vivace 3/8 tahdissa ja D duurissa, maallisen vallan ja kunnian sävellajissa.

Mestarillisen fuugan teeman antaa tenori, sitten mukaan tulevat altto, sopraano 1, sopraano 2 ja lopuksi bassot tässä järjestyksessä.

Sanaa kunnia, gloria, painotetaan meslimalla, jossa samalla tavulla on useita 16 osa nuotteja

Jesaja koki näyssään, miten "ovenpielet vapisivat äänten voimasta, ja huone tuli täyteen savua"

h-molli messun "pleni sunt" kohoaa musiikilliseksi mahtavaksi rakennelmaksi, joka saa kirkonpenkit tärisemään.

pieni seurakuntalainen kokee taivaan ja maan olevan täynnä Jumalan kunniaa.

tähän meidät on kristittyinä kutsuttu
näkemään Hänen kirkkautensa
elämään Hänen kunniakseen
totellen Hänen tahtoaan


Joh 1:14
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.

Hän oli täynnä armoa ja totuutta.


kuuntele - riittävän voimakkaalla äänentoistolla!


pleni sunt on kevennys, nopea ja iloinen, vastapainonan tärisyttävälle Sanctus jaksolle

OSANNA I

Osanna in excelsis
Hoosianna korkeuksissa

Oletetaan, että opiskelet Sibelius-Akatemian sävellyksen ja musiikinteorian osastolla.

Professori antaa sinulle seuraavan kotitehtävän:

Sävellä roomalais-katolisen messun Osanna D duurissa, Allegro 3/8 tahdissa

Käytä kahta neliäänistä kuoroa kahdeksan äänisenä kokonaisuutena.

Molemmat kuorot avaavat Osanna, osanna yhdessä, sitten

Ensimmäinen kuoro laulaa Osanna in excelsis 8-osa nuotein

Samalla toinen kuoro laulaa Osanna fuugana 16-osa nuotein

Huilut, trumpetit, oboet, jouset ja continuo ovat mukana

Luultavasti nousisit penkistä, sanoisit professorille kohteliaasti

"sävellä itse!"

Miten Bach tästä selvisi. Kuuntele tuebingenin kolmen R:n esitys (raikas, riemukas, rytmikäs)


ja tietysti patarummut, Pauken!

Benedictus

Benedictus qui venit in nomine Domini

Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen!

Tässä tervehditään Messias-kuningasta Psalmin sanoin.

Tuebingenin versiossa h-molli aarian johdannon, ritornellon, soittaa huilu ja sello urkujen hiljaisella soinnutuksella. (Bach ei nimennyt obbligato soitinta, joten se voi olla myös viulu.)

Osa on rauhallinen Andante 3/4 tahdissa

Tenorin aaria vaatii laulajalta huomattavasti taitoa, huomaa miten Bach käsittelee Domini sanan lopputavua.

Aarian jälkeen ritornello toistuu.

Minulla ei ole sanoja tämän Benedictus osan musiikillisen kauneuden kuvaamiseksi.

Uskoisin, että huilisti, jolle tämä obbligato annetaan, kokee olevansa lähellä Jumalaa Hengen soittimella soittaessaan kirkossa, täynnä hiljaa istuvia seurakuntalaisia, monella kyynelet silmissä.

Tenori. Uran hienoimpia hetkiä, vaikka millaisessa oopperassa olisi saanut keuhkojen täydeltä laulaa.

h-molli messun Benedictus osassa on nimittäin jotain sellaista pyhää, jonka rinnalla maallisen musiikin upeuskin nöyrtyy.

Benedicus qui venit in Domini!


OSANNA 2

Osanna, Benedictus, Osanna
ovat barokkiajan da capo aarian ABA rakennetta.

Bach ei kirjoittanut toista Osannaa uudelleen vaan yksinkertaisesti sanoi da capo, toistakaa Osanna.

Se ansaitseekin toistamisen. Sibban professorikin sen myöntää tästä täydellisestä sävellystyöstä.

Bach kirjoitti nämä osat 1734 Saksin vaaliruhtinaalle, mutta viimeisteli ne 1748-49 eli vähän ennen kuolemaansa.

Musiikin suuri mestari laittaa parastaan Jeesukselle

Kuuntele Osanna II osan rrr-esitys


h-molli messua vastaavista osista omassa jumalanpalveluksessamme Credo on R. Faltinin upeasti säveltämä "Hilariuksen kiitosvirsi" ja Osanna on adventtisunnuntain riemukas "Hoosianna, Daavidin poika", joka täyttää kirkot iloisista laulajista.

Virsikirjamme "Hoosianna" kantaesitys oli vain kymmenen vuotta J.S. Bachin kuoleman jälkeen, 1795. Tauno Väinölä kirjoittaa säveltäjästä mm seuraavasti:

"Hymnin on säveltänyt monipuolinen saksalainen musiikkimies Georg Joseph Vogler (1749-1814), jonka Kustaa III kutsui Tukholmaan 1786. Siellä hän toimi, monin keskeytyksin, mm. kuninkaallisen teatterin (oopperan) musiikinjohtajana vuoteen 1799. Omalaatuinen ja värikäs Vogler, joka oli vihitty katoliseksi papiksi ja joka sen osoitukseksi käytti nimeä Abbé Vogler, tunnettiin kautta Euroopan etevänä urkuvirtuoosina. Säveltäjänä hän oli tuottelias. Tukholmassa hän sävelsi mm. oopperan "Kustaa Adolf ja Ebba Brahe". Siellä syntyi myös Hoosianna-hymni (kantaesitys 1795). Se tuli sittemmin hyvin suosituksi sekä Ruotsissa että Suomessa. Myös Norjan nykyiseen virsikirjaan se sisältyy."



BACH, J.S.: Mass in B Minor, BWV 232 (Schwarzkopf, Gedda, Karajan) (1952-1953)

This legendary recording of Bach’s B minor Mass was made, most unusually, in two places and with two orchestras. The Vienna Philharmonic Orchestra was booked, anonymously, to record the choruses with the Choral Society of the Friends of Music,Vienna, while the reduced forces of the Philharmonia, with the section principals for instrumental solo parts, accompanied the solos and duets in London. Critical comment on this recording when it first appeared in 1954 was virtually unanimous. The Record Guide (Collins, 1955) remarked “The principal qualities of Karajan’s reading are lightness, absolute clarity of sound and rhythmic buoyancy, all of them qualities that many performances miss … Karajan, and [the] engineers, allow us to hear all the vocal and instrumental parts. Choral and solo singing are delightful”.


Kirjoittanut: MikkoL, 15.02.2007 14:24

AGNUS DEI

h-molli messun viimeinen osa on ehtoollismessun "Oi Jumalan Karitsa, joka pois otat maailman synnin, armahda meitä"

Agnus Dei qui tollit peccata mundi
Miserere nobis
Agnus Dei qui tollit peccata mundi
Miserere nobis
...
Dona nobis pacem

Kolmannen Agnus Dei sijasta Bach sävelsi erikseen osan "Anna meille rauhasi"

Agnus Dei on altto aaria viulu obbligatolla ja continuolla. Se on sävelletty surulliseen g-molliin hitaassa Adagio 4/4 tahdissa ja päättyy viulun ja continuon matalaan G säveleen.

Aaria perustuu Bachin "Ylösnousemus oratoriossa" olevaan altto aariaan.
Sävelkuluissa on kromaattisia appoggiatura siirtymiä pois soinnun harmoniasta ja laskeutuen siihen takaisin.

Koko aariaa sävyttää Kristuksen kärsimys ja nöyrä mutta päättäväinen rukous, miserere nobis, armahda meitä.

basson rakenne luo raskaan aiheen perustaksi ilmavan sävelkudoksen, jonka tuella aaria säteilee toivon valoa.

Bach sävelsi aarian 1734 ja viimeisteli 1748-49. Sokeutuminen ja kuoleman läheisyys on hyvä pitää mielessä, kun kuuntelee loppupuolella yhä vahvemmaksi käyvää misere nobis rukousta.


Dona nobis pacem

J.S. Bach päättää h-molli messun toisin,kuin ehkä voisi odottaa. Samalla tavoin kuin Gloria huipentuu Golgatan ristille, koko suurteos päättyy Jumalan Karitsan läheistyyteen.

Jakso muistuttaa Gloria osan juhlavaa ylistystä Gloria tibi "Me sinua kiitämme, me sinua ylistämme" antaen messulle rakenteellista tasapainoa.

Korostaakseen loppurukouksen juhlallisuutta Bach sävelsi fuugan keskiakaisen motetin tapaan vanhassa 4/2 tahdissa D duuriin Moderato alla breve.

Myös trumpetit ja patarummut tulevat neliäänisen kuoron tueksi, kun jakso päättyy.

J.S. Bach, jota kuolema jo lähestyy, saattaa suurtyönsä päätökseen hiljaisesti kärsivän Kristuksen, Jumalan Karitsan, jalkojen juureen ehtoollispöydän ääreen.

Tämä on musiikkia, joka vain vyöryy päälle ja tekee sielulle, ruumiille ja hengelle hyvää.


J.S. Bach H-molli messu
Kyrie
Gloria
Credo
Hosanna, Benedictus
Agnus Dei
Dona nobis pacem

jos olet seurannut mukana, nuo osat ovat toivottavasti nyt vähän tutumpia.

h-molli messun kuunteleminen on toivottavasti hieman vapautuneempaa tutummissa maisemissa. voit keskittyä etsimään uusia aarteita omilla löytöretkilläsi. niitä on siellä paljon, riipaisin vain jäävuoren huippua.

kuuluisassa luennossa, jonka mainitsin, h-molli messua verrataan ikoniin. Jumala välittää luoduistaan, Hän on lähellä, Hän pelastaa, puhdistaa ja pyhittää.

musiikin kuvakielellä messu vie meidät katselemaan ristiinnaulittua Kristusta, koko ajan todistaen kuin taivaan enkelten äänin, miten äärettömän arvokas Jumalan ainoa Poika, tämä meidän syntiemme tähden kärsivä ihminen on.

pauhaavien trumpettien ja patarumpujen sijasta Bach polvistuu messun lopulla ehtoollispöydän ääreen, sydämestään huutamaan Jumalan puoleen, anne meille rauhasi. dona nobis pacem.

Bach ei varmaan haluaisi kuulla ylistyksiä itselleen tästä länsimaisen musiikin valtavimpiin kuuluvasta teoksesta, vaan osoittaisi käsikirjoitustaan, jonka lopussa ovat kirjaimet S.D.G.

Sola Dei Gloria
yksin Jumalalle kunnia

Bachs h-moll-Messe in der Tübinger Stiftskirche

Wie vor den Pyramiden

TÜBINGEN (wit). Bachs Missa in h-moll ist ihm praktisch in die Wiege gelegt worden. Sein Leben lang hat sich Tobias Hiller bisher mit dem opus summum des Thomaskantors beschäftigt. Am Sonntag führt er das gewaltige Werk in großer Besetzung in der Tübinger Stiftskirche auf.

Hillers Vater sang im Freiburger Bach-¬Chor, und weil er zuhause das Ohr ständig an Schallplattenaufnahmen der h-¬moll-¬Messe schulte, sog Klein-¬Tobias das Werk quasi mit der Muttermilch auf.

Als Dreijähriger soll er energisch noch mehr davon gefordert haben, sodass sich die Eltern fast schon Sorgen machten.Als Schüler sang Hiller diese grandiose Messe (als Bass!) ebenfalls im Freiburger Bach--Chor, und später unter Thomas Hengelbrock im Balthasar-¬Neumann-¬Chor.
Selbst als Oboist hat Hiller schon bei Aufführungen mitgewirkt. „Und ich habe mich dem Werk intensiv analytisch genähert.“Es scheint, der amtierende Universitätsmusikdirektor ist die Idealbesetzung für eine vorweihnachtliche Aufführung in der Universitätsstadt, die zudem eine besondere Geschichte mit der h--moll-¬Messe verbindet: Hier im Pfleghof, wo auch Hiller logiert, war nach dem Krieg jahrelang das Originalmanuskript eingelagert, das aus preußischem Kulturbesitz vorübergehend im sicheren Südwesten gelandet war.

Der Tübinger Bachforscher Georg von Dadelsen forschte damals grundlegend über diese einzigartige Partitur.Die h-¬moll-¬Messe ist ein Kompendium und Johann Sebastian Bachs „willentlich geordnetes Vermächtnis“ zugleich, da ist sich Hiller sicher. Und er hat erkannt: „Die Ehrfurcht vor dem Stück wächst, je näher man ihm kommt!“ Hiller fühlt sich da wie ein Pyramidenforscher am Fuße jenes altägyptischen Weltwunders.
Die Kunst wird aber sein, das Werk am Sonntag in seiner Größe „und trotzdem transparent und leicht“ in der Stiftskirche aufzuführen. Mit der Sopranistin Nele Gramß und dem Bass Markus Flaig stehen ihm da zwei bewährte Solisten-¬Kräfte zur Verfügung; dazu kommen erstmals der Altus Alex Potter und der Tenor Reiner Geißdörfer. Unter Tobias Hillers Leitung musizieren am Sonntag die Tübinger Camerata vocalis und das Collegium musicum Stuttgart.

INFOBachs h-¬moll-¬Messe erklingt am Sonntag, 10. Dezember um 17 Uhr in der Tübinger Stiftskirche.


jäin uteliaaksi miksi Ollin löytämä äänitys Tuebingenistä on niin tasokas
nyt ymmärrän


Poikkeuksellisen hieno toteutus

Johann Sebastian Bach
Mass in B minor BWV 232
La Capella Reial de Catalunya, le Concert des Nations, Jordi Savall (direction)
Céline Scheen (soprano), Marianne Beate Kielland (alto), Pascal Bertin (alto), Makoto Sakurada (tenor), Stephan Mac Leod (bass).
Recorded at the Abbaye de Fontfroide, 19 Juillet 2011