Het Lam Gods
Ghent Altarpiece. Jan van Eyck 1432
Tällä palstalla kirjoitan eräästä länsimaisen klassisen musiikin korkeimmasta saavutuksesta, Johann Sebastian Bachin h-molli messusta.
Joidenkin mielestä tätä mestariteosta ei ole musiikissa koskaan ylitetty (olen heidän kanssaan samaa mieltä).
Esimerkiksi Ludwig van Beethoven sanoi "Bach sollte Nicht Bach sondern Meer heissen". Hän sävelsi mahtavan Missa Solemnis messunsa kuoleman jo lähestyessä tietoisesti Bachin h-molli messun rinnalle.
Beethoven piti tuota valtavaa sinfonista messua suurempana sävellyksenä kuin 9. sinfoniaansa (olen Beethovenin kanssa samaa mieltä).
Henkeäsalpaava Missa Solemnis kuitenkin kalpenee Bachin h-molli messun musiikillisen ja hengellisen syvällisyyden rinnalla.
kerron palstalla h-molli messun taustasta ja sisällöstä ja käyn järjestyksessä läpi sen eri osat.
olen iloinen, jos liityt mukaan matkalle tähän vaativaan ja antoisaan musiikin maailmaan. Pyydän että vapaasti kommentoit, korjaat ja täydennät tekstiäni. kuuntele tarkkaan omaa CD versiotasi matkan aikana.
Ylistetään näin yhdessä Jumalaa Bachin johdolla. Hän kirjoitti useimpien sävellystensä loppuun kirjaimet S.D.G.
Sola Dei Gloria
laitan tänään tähän ensimmäisen johdanto-osan. siitä käy ilmi, miten Bach itse suhtautui h-molli messuunsa ja miksi sitä yleisesti pidetään hänen suurimpana saavutuksenaan.
Aikaisemmin ajateltiin, että Kunst der Fuge oli hänen viimeinen suuri sävellystyönsä. Nykyään ollaan sitä mieltä, että hän sai valmiiksi h-molli messun 1749 eli viimeisenä elinvuotenaan.
en aja niinkään takaa subjektiivista ajatusta "minä pidän Bachista...", jolla ei ole yleisemmin mitään merkitystä. tavoittelen pikemmin objektiivista arviota, klassista musiikkia koskevan keskustelun yleistä peruslinjaa.
kun säveltäjä Max Reger sanoi "Bach ist Anfang und Ende aller Musik" hän varmaan ilmaisi melko laajasti omaksutun näkemyksen.
se on vähän samantapainen yleistys kuin sanoa "kaikki Platonin jälkeinen filosofia on oikeastaan vain sivuhuomautuksia hänen ajatteluunsa"
vielä yksi hyvin henkilökohtainen huomio isoisista musiikin neroista:
Händelin Theodoran 3 tuntia voi kuunnella läpi takkatulen ääressä leppoisasti teetä juoden ja hyvässä seurassa. ihmeen kauniit melodiat, orkesterin käyttö ja tunteen syvyys koskettavat.
Mozart kirjoitti perusvirkistävää musiikkia, joka pulppuaa raikkaana ja jatkuvasti nuorekkaana yllättäen spontaanisuudellaan, kauneudellaan ja voimallaan.
Bachia kuunnellessa sen sijaan ei takkatuli auta eikä musiikki poreile läpi olemuksen.
h-molli messun 2 tuntia vetävät otsan kurtulle, aivot alkavat tehdä ylityötä ja musiikkikorva yrittää epätoivoisesti tavoittaa jotain tunnistettavaa.
Tai sanotaan näin: kun Mozart alkoi tutkia barokin kontrapunktia ja kuunteli Bachia hän masentui - minä en pysty tuohon. Mozart!
Johann Sebastian Bach (1685-1750)
H-molli messun taustaa 1
Bach sai h-molli messun valmiiksi vuonna 1749 vähän ennen kuolemaansa. Viimeisiä nuotteja kirjoittaessaan hän oli jo melkein sokea.
Kuunnellessamme tätä musiikkia voimme ajatella, että siinä länsimaisen klassisen musiikin korkeimmin arvostettu mestari puhuu Jumalansa kanssa. Me saamme olla mukana tässä keskustelussa, niinkuin saamme katsella Matterhornia tai Himalajan huippuja. Nöyrinä.
Bach hioi tätä työtä yli kymmenen vuotta ja halusi siinä tuoda esiin säveltäjän taitonsa parhaat hedelmät Jumalan kunniaksi.
H-molli messua ei ole kirjoitettu yleisöä mielistelevin makein ja helpoin sävelmin, siinä ei ole mitään kevytmielistä eikä Bach jättänyt yhtään kohtaa keskeneräiseksi.
Kohta messun valmistuttua oli hänen aikansa kohdata Jeesus, jota hän niin syvästi rakasti.
Miksi Saksin vaaliruhtinaskuntaan kuuluvan Leipzigin Tuomas-kirkon syvästi luterilainen kanttori J.S. Bach sävelsi roomalais-katolisen messun?
Bach tunsi, ettei kymmenen vuoden työskentely Leipzigissa ollut tuonut hänelle paljoa. Tuona aikana hän oli säveltänyt viisi sarjaa kantaatteja, Johannes ja Matteus passiot ja paljon konserttimusiikkia. Siitä huolimatta hän usein riiteli palkastaan.
1733 kuoli Saksin vaaliruhtinas, Puolan ja Liettuan kuningas Augustus II. Säädettiin viiden kuukauden suruaika, jolloin myös julkinen musiikin esittäminen oli kielletty. Valtaistuimelle oli nousemassa Augustus III, joka oli roomalais-katolinen.
Bach käytti nuo viisi kuukautta 1733 säveltäen katolisen messun (missa) alkuun kuuluvat Kyrie ja Gloria osat h mollissa. Suomalaisessa jumalanpalveluksessa nuo osat tunnetaan liturgiassa "Herra armahda" ja "Kunnia Jumalalle korkeudessa".
Kun työ valmistui Bach vei sen kruununperilliselle toivoen saavansa hovista arvonimen, joka auttaisi häntä elättämään suurta perhettä. Vuonna 1736 kuningas Augustus III antoikin Bachille "hovisäveltäjän" arvonimen.
Joitain vuosia myöhemmin Bach päätti jatkaa messun säveltämistä. Koömas osa, Credo eli nikealais-konstantinapolilainen uskontunnustus, ajoitetaan vuosiin 1742-45. Tosin jotkut Bach tutkijat arvelevat, että se olisi ollut valmis jo vuonna 1732 siis ennen Kyrien ja Glorian säveltämistä.
1745 jälkeisinä vuosina hän sävelsi vielä puuttuvat osat, Sanctus, Osanna, Benedictus, Agnus Dei ja Dona nobis pacem. Suomalaisen jumalanpalveluksen liturgian "Pyhä Pyhä Pyhä" "Hoosianna" "Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen" "Jumalan Karitsa" "Anna meille rauhasi".
Sävellystyö valmistui siis 1748 tai 49. Viidentoista vuoden uurastuksen hedelmä, johon mestari halusi koota musiikkinsa hienoimmat kohdat ja pyhittää ne Jumalalle.
J.S. Bach ei itse koskaan saanut kuulla h-molli messua esitettynä kokonaisuutena.
Aylesbury Choral Society hieno ohjelmalehti
Bach toimi sekä Leipzigin Tuomas kirkon kanttorina, että sen yhteyteen kuuluneen koulun musiikinopettajana.
Kerrotaan että Tuomas koulun pojat käärivät voileipiään ukko Bachin käsin kirjoittamiin nuotteihin.
nykyään yhden tuollaisen voin tahriman käsikirjoituksen myynnilllä Sothebyssä saisi melko ison voileivän, jota kuljettamaan tarvittaisiin varmaan kuorma-auto...
niin, ne leikkaukset. englantilainen apteekkarin poika John Taylor (1703-72) kutsui itseään silmälääkäriksi ja sai Yrjö II hovissa kunnia-aseman.
Taylor reissasi ympäri Eurooppaa antaen häikäilemättä kuvaa mainioista taidoistaan. Bach parka lankesi ansaan ja kun Taylor oli käymässä Leipzigissa 1749 antoi tämän konitohtorin leikata silmänsä.
Silmien kunto huononi nopeasti tuon jälkeen. Taylor yritti toisella "leikkauksella" auttaa. Sen jälkeen Bach oli täysin sokea ja hänen terveytensä romahti.
Joku sanoo että Taulor aiheutti silmäleikkauksillaan Bachin kuoleman.
1751 myös Händel antoi Taylorin leikata heikot silmänsä ja huonoin tuloksin.
Kaveri kuoli itsekin sokeana.
Leikkaus tehtiin maalis-huhtikuussa 1749 ja B. kuoli heinäkuussa.
Silloin ei hygieniasta tiedetty.
Bachin tilanne oli sen sijaan epätoivoinen, hän kuuli, mutta ei sokeana pystynyt kirjoittamaan nuotteja. Olisiko tämäkin nopeuttanut kuoleman tuloa.
minulla ei oikein sisu riitä ajattelemaan 1700-luvun silmäleikkausta sen ajan veitsillä ja ilman anestesiaa... ugh
ja kuten sanot, bakteereista ja infektioista ei tiedetty mitään.
Teksti on tarkoitettu luettavaksi kuuntelun aikana. Tässä on yksi
H-molli messun kokoonpano on seuraava
Solistit:
Sopraano I II
Altto I II
Tenori I II
Basso I II
Kuoro
Orkesteri:
3 trumpetti
1 corno da caccia*
2 poikkihuilu
2 oboe
2 oboe d'amore*
2 fagotti
2 viulu
1 alttoviulu
continuo*
patarummut
.........
* corno da caccia on metsästystorvesta kehitetty barokkiajan soitin, jonka ääntä käyrätorvi hieman muistuttaa
* oboe d'amore on altto oboe, jossa on tummempi ääni kuin oboessa. Bach käyttää sitä Credon osassa "In Spiritum Sanctum"
uudemmassa musiikissa soitin tunnetaan parhaiten Maurice Ravelin Bolerosta
* continuo soitettiin joko cembalolla tai uruilla. Leipzigin Tuomas-kirkossa oli molemmat.
KYRIE
H-molli messu alkaa "Herra armahda meitä, Kristus armahda meitä, Herra armahda meitä" osalla, joka lauletaan kreikaksi
Kyrie eleison
Christe eleison
Kyrie eleison
Bach sävelsi Kyrie osan kuorolle ja orkesterille fuugana - suuri kansojen paljous pyytää siinä Jumalalta armoa.
Keskellä oleva Christe osa on intiimi duetto, jossa yksilö on Jumalan edessä.
Jälkimmäinen Kyrie osa on toinen fuuga.
Ensimmäinen osa vie vahvasti h-mollin hartaisiin säveliin ja pitkä orkesterin välisoitto luo vakavan ilmapiirin.
Luterilaisen perinnön mukaan Kyriellä on h-molli messussa tärkeä osa jumalanpalvelusta, syntinen ja ansioton ihminen tulee Jumalan luo pyytämään armahdusta Kristuksen tähden.
Kyrien fuugat ovat erittäin vaativia sekä säveltäjälle että esittäjille. Sana tarkoittaa "takaa-ajoa".
Musiikin säännöt ovat tarkat: ensin esitellään aihe jossain äänialassa, toinen ääniala toistaa saman aiheen, sitten kolmas, neljäs jne.
Ensimmäinen ääniala ei suinkaan lakkaa laulamasta aiheen esitettyään, vaan alkaa kehitellä sitä itsenäisesti käännellen sävelkulkuja, niille kaikenlaisia kuperkeikkoja tehden säveltäjän taitojen mukaan.
Lopulta kaikki mukana olevat äänet pauhaavat omia ideoitaan orkesterin säestäessä kokonaisuutta. Vitsi on saada kaikki nuo äänet soimaan yhtä aikaa.
Bach on moniäänisen, polyfonisen, fuugan suuri mestari ja h-molli messu kyrie osissa hän käyttää tekniikkaa taitasti luoden vaikutelman suuresta kansanjoukosta anomassa Jumalalta armoa.
Tenorit aloittavat, altot tulevat mukaan, sitten sopraano I ja II ja lopuksi bassot.
Christe eleison osa on valoisampi ja henkilökohtainen jakso kahden raskaan kyrie fuugan välissä.
Osassa on mukana kaksi sopraanoa, kaksi viulua ja harmonisen taustan ja basson antaa continuo.
Viulut seuraavat usein samoja kiehtovia sävelkuviota sopraanojen kanssa. Tämä ns. unison tekniikka luo kauniin tasapainoisen kokonaisuuden.
Kiinnitä erityisesti huomiota "kävelevään bassoon", se saa melkein jalan polkemaan tahtia mukana.
Bach kirjoitti todella vetäviä basson sävelkulkuja jotka vievät rytmikkäästi kokonaisuutta eteenpäin.
(jotkut Bachin kävelevät bassot ovat niin kuuluisia, että aikamme nuoriso kytkee niitä pop musiikkiinsa hienoin tuloksin)
Viuluosan ja "kävelevän basson" taustalla on kantaatti 140 "Wachet auf" keskiosa, jossa tenoria säestävät viulut unisonissa ja continuo.
(suomenkielen taitoni on heikko näissä, olen kiitollinen jos annatte teknisille termeille oikeita käännöksiä)
Kyrie eleison I
Christe eleison
Kyrie eleison II
Kunst der Fuge on mahtava fuugan tutkielma. Polyfonia ei ole helppoa kuunneltavaa yhdeltä istumalta.
Kyrie osia kannattaakin kuunnella useita kertoja ja yrittää seurata läpi eri äänialoja ja miten niissä kehitetään aihetta.
pelkässä bassossa on jo yllin kyllin seuraamista.
mutta tämä on juuri Bachin musiikin hyvä puoli, siihen ei kyllästy ja vuosien mittaan sen syvyyksistä löytää aina vain uusia aarteita, jotka aiemmin menivät ohi korvien.
suomalaisessa jumalanpalveluksessa pappi johdattaa seurakunnan alkutervehdyksen jälkeen yleiseen synnintunnustukseen.
Yhteistä tunnustusta seuraa liturgiassa papin julistama synninpäästö, jossa armo tarjotaan kaikille.
Sen jälkeen seurakunta laulaa Kyrie eli "Herra armahda". Tällä tavoin halutaan korostaa, että armahdettu syntinen on juuri sitä, armahdettu syntinen.
Synti ei ole lakannut hänessä asumasta ja vanha ihminen on hukutettava joka aamu pahoine tekoineen ja himoineen kasteveteen.
joku kristillinen ryhmä voi omien korostustensa takia mennä niin pitkälle, että kiistää sunnuntaiaamun jumalanpalveluksessa julistetun synninpäästön pätevyyden.
varoita heitä ja pidä itsesi tällaisesta synkästä harhaopista erossa.
h-molli messu oli Bachille eräänlainen elämäntyön yhteenveto.
Siinä on paljon sukulaisuutta hänen muiden suurten ja pienten sävellystensä kanssa, hän käytti myös aikaisempaa aineistoa ja ideoita.
siksi tähän jättimäiseen teokseen paneutuminen avaa uusia näkökulmia esimerkiksi Joulu-oratorioon tai Matteus-passioon.
Toisaalta esimerkiksi brandenburgilaisten tai sello-konserton kuunteleminen auttaa h-molli messun rakenteen ja sävelkulkujen tajuamisessa.
erityisesti kaikki fuugien musiikin kieleen tutustuminen, urkumusiikin kuuntelu, Kunste der Fuge, Bachin, Buxtehuden ja muiden baarokin mestarien työ auttaa h-molli messun ylitsevyöryvän musiikin seuraamista.
Tuebingenin sivulla messun rakenne on kokonainen, Agnus Dei lopussa on vain Hosannasta erillinen - Bachin ratkaisuun vaikutti musiikki.
suomen "messu" ilmaus tulee myöhäis-latinan "missa" sanasta. Jumalanpalveluksen päättyessä pappi kehoitti kansaa lähtemään "Ite, missa est".
(Kansa rupesi pitkän liturgian aikana ehkä kaipaamaan loppua niin paljon, että koko tilanne sai siitä nimen... :-)
esim. USA:n armeijassa sotilaille sanotaan puhuttelun jälkeen "dismissed", samaa latinan juurta
Joo, se on pätkitty sävellyksen mukaisesti, rakenne näyttää sen takia erilaiselta kuin normaali latinalaisen jumalanpalveluksen kaava, jossa lukisi esimerkiksi vain Kyrie.
h-molli messun partituuri löytynee linkkinä ammattilaisille tarkoitetulta sivulta
GLORIA
onpa Hilariuksen kiitosvirsi VK 126 komea, kun kirkon täyttävä seurakunta sitä kirkkokuoron ja urkujen tuella seisaaltaan veisaa
Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua.
Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden.
Oi Herra Jumala,
taivaallinen kuningas,
Isä, kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika,
joka pois otat maailman synnit,
armahda meitä!
Sinä yksin olet pyhä,
sinä yksin olet Herra,
sinä yksin olet korkein,
Jeesus Kristus,
Pyhän Hengen kanssa
Isän Jumalan kunniassa.
Aamen.
h-molli messun Gloria noilla Hilariuksen 300-luvulla jKr kirjoittamilla sanoilla kestää puoli tuntia!
sen rinnalla saksalaissyntyisen Richard Faltinin (1835-1918) hieno sävellys vuodelta 1889 on kuin...
no, enpä nyt löydä diplomaattisia sanoja ja jätän vertailematta.
pelkästään tässä h-molli messun jaksossa riittää eliniäksi ammennettavaa.
Annan ensin Glorian eri osien kokoonpanot ja sävellajit
1
Gloria in excelsis Deo, et in terra pax hominibus bonae voluntatis
Sopraano I II Altto Tenori Basso
kuoro
3 trumpettia
2 huilua
2 oboeta
2 fagottia
jouset
continuo
D duuri 3/8. siirto 4/4
2
Laudamus te, benedicimus te, adoramus te, glorificamus te
Sopraano II
Soolo viulu
jouset
continuo
A duuri 4/4
3
Gratias agimus tibi propter magnam gloriam tuam
Sopraanot I ja II Altto Tenori Basso
kuoro
3 trumpettia
2 oboeta
2 huilua
2 fagottia
jouset
continuo
patarummut
D duuri 2/2
4
Domine Deus, Rex coelestis, Deus Pater omnimpotens. Domine Fili unigenite, Jesu Christe altissime: Domine Deus, Agnus Dei, Filius Patris
Sopraano I Tenori
Huilu
jouset
continuo
G duuri 4/4
5
Qui tollis peccata mundi, miserere nobis; qui tollis peccata mundi, suscipe deprecationem nostram:
Sopraanot I ja II Altto Tenori Basso
kuoro
2 huilua
jouset
continuo
H molli 3/4
6
Qui sedes ad dexteram patris, miserere nobis:
Altto
Oboe d'amore,
jouset
continuo
H molli 6/8
7
Quoniam tu solus sanctus, tu solus Dominus, tu solus altissimus: Jesu Christe:
Basso soolo
Corno da caccia
2 fagottia
continuo
D duuri 3/4
8
Cum Sancto Spiritu in gloria Dei Patris. Amen.
Sopraano I Sopraano II Altto Tenori Bbasso
kuoro
3 trumpettia
2 huilua
2 oboeta
2 fagottia
jouset
continuo
patarummut
D duuri 3/4
Gloria käsittää siis kahdeksan eri sävellystä.
Työ valmistui 1733 yhdessä Kyrien kanssa. Tämä oli se Missa, jonka Bach antoi Augustus III:lle ja sai 1776 hovimuusikon arvon.
Siis juhlavaa musiikkia, jota Puolan ja Liettuan kuningas sekä Saksin vaaliruhtinas osasi arvostaa!
vanhan musiikin harrastus on tuonut kiinnostuksen myös barokin ajan soittimiin.
en itse tiedä, onko h-molli messua toteutettu periodi-soittimilla, tuo Tuebingen voi sitä olla. koetan selvittää.
oboe d'amore on edelleen tunnettu, kuten sanoin Maurice Ravel käyttää sitä hienosti Bolerossa. (jossain määrin se muistuttaa klarinetin tummempaa ääntä.)
cembalon käytöstä ja uruista kanssa riidellään. uskoisin, että Bach edellytti vahvaa basso continuota tuon rikkaan sävelkudoksen tueksi (äänestän urkuja).
sen sijaan tuo corno da caccia on ongelmallisempi. Italialainen nimi tarkoittaa venttiilein toimivaa käyrää metsästystorvea, mutta sitä oli jotenkin kehitetty vaativampaan käyttöön ja kimeyttä pehmennetty.
jos oikein ymmärrän, musiikkitieteen tutkijoilla ei ole täyttä yhteisymmärrystä, mikä se oli. voi olla että nimeä on käytetty laajemmin käyrätorvimaisten soitinten yleisnimenä.
jotkut alan harrastajat ovat koettaneet rakentaa sellaisen uudestaan, mutta kaikki eivät rekonstruktiota hyväksy.
GLORIA 1
1 Gloria in excelsis Deo,
in terra pax hominibus bonae
voluntatis
H-molli messun laaja Gloria osa alkaa enkelten laululla Betlehemissä, "kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maassa rauha ihmisille, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto". (Lk 2:14 1938 käännös. se on aivan toisin KR 1992)
Orkesterin, solistin ja kuoron yhteistyö on aivan saumatonta, Bach käyttää laulajia kuin soittimia, soittimia kuin laulajia.
Orkesteri avaa h-mollia vastaavassa D duurissa ja eloisassa 3/4 tahdissa. Kirjoitan tuosta kohta lisää.
Solistit aloittavat Glorian taivallisena fuugana, joka edustaa mielestäni korkean-barokin musiikin huippua. (Ei tätä hienompaa musiikkia ole mielestäni koskaan myöhemminkään Jumalan kunniaksi sävelletty).
"ja maassa rauha" laskeutuu taivaasta maan päälle ja vaihtuu 4/4 tahdiksi. painotus on sanoissa "et terra pax" jotka kehittyvät oikeastaan inttämisen kaltaiseksi "pistäkää nyt ihmiset tämä PAX mieleenne".
trumpetit ja patarummut ovat barokkimusiikin sydäntä riemastuttavaa antia.
kahdesta suurimmasta mestarista
Händel pisti trumpetit todella vauhtiinsekä Water Music että Royal Fire Works.
Unohtumaton on Messias oratorion "and the trumpet shall sound".
Anna G.F. Händelille teemaksi ei sen vähempää kuin viimeisen pasuunan puhallus maailman lopussa, kun kuolleet nousevat eloon. kuuntele sitten Messiaasta, mikä on tulos tämän säveltäjän kanssa.
Bachin h-molli messun Gloria alkaa taivaallisilla trumpeteilla ja patarummuilla.
minusta isoilla rummuilla on saksassa niin hauska nimi, Pauken
meilläkin kirkon lapset ja nuoriso ovat innoissaan, kun saavat jumalanpalveluksen aikana kaikenlaisilla lyömäsoittimilla iskeä Bachin korvan pauketta koraalien taakse.
kun vanhemmat pistävät käsiä korviinsa se vain innostaa lapsia iskemään lujempaa. antaa paukkua Jumalan kunniaksi.
GLORIA
Bach rakasti musiikin kielen matemaattisia yksityiskohtia klassisen Kreikan Pythagoran tavoin. Matemaattinen perusta tekee Bachin musiikista melkoista aivovoimistelua, mutta se antaa myös ahaa elämyksiä ja auttaa ymmärtämään mestarin luomusten syvällisyyttä.
Suuren "Gloria in excelsis" avauksen jälkeen seuraa professori Robin Leaverin tekemän analyysin mukaan komea kaarirakennelma, jota ei ilman hänen opastustaan muuten helposti huomaisi
...X...
..Y..Z..
AB....CD
Osina numeroituna
....5.....
...4..6...
2,3....7,8
tämän hengellisesti syvällisen musiikillisen kolmion huipussa on kuoron laulama (5) "Qui tollis peccata mundi" (Joka kannoit maailman synnin)
Tuossa sanomassa rististä on J.S. Bachin h-molli messun Glorian painopiste.
Aivan keskuksen vieressä ovat
(4) "Dominus Deus" (Herra Jumala) (6) "Qui sedes" (oikealla puolella)
Tätä kolmiosaista osan sydäntä (Pyhä Kolminaisuus) tukevat kahden jakson parit, joissa sooloa seuraa kuoro osuus:
(2)"Laudamus te" (Me kiitämme sinua)
(3)"Gratias agimus"(ylistämme sinua)
(7)"Quoniam tu solus" (Sinä yksin olet pyhä)
(8)"Cum Sancto Spiritu" (Pyhän Hengen kanssa)
J.S. Bach ei eläessään saanut koskaan kuulla h-molli messua esitettävän.
Vuonna 1786 hänen kuuluisaksi säveltäjäksi noussut poikansa Carl Philip Emmanuel Bach johti Hampurissa Credo osan esityksen.
Joseph Haydnilla oli kopio Bachin sävellyksestä ja Ludwig van Beethoven yritti ainakin kaksi kertaa saada partituurin itselleen.
Kokonaisuutena h-molli messu esitettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1856 Bachin kotikaupungissa Leipzigissa Riedel-Verein toimesta.
verkossa on yli miljoona sivua h-molli messusta. koetan antaa tällä palstalla hyviltä vaikuttavia linkkejä, joista näitä tietoja tuon ja josta löydät paljon lisää luettavaa.
Professori R. Leaverin antama Gloria osan hieno kaari-analyysi löytyy Bethlehem Bach Choir h-molli messun sivuilta.
Tuo Pennsylvanian Bethlehemissä toimiva Bach-kuoro on erittäin arvostettu.
Se perustettiin vuonna 1898 ja oli ensimmäinen, joka USA:ssa esitti Bachin Joulu-oratorion ja h-molli messun.
Kuoron nykyisestä ohjelmistosta,ja Bachin suurteoksista kertovat sivut ovat asiantuntevia ja mielenkiintoisia.
Englannissa toimivan Academy of Ancient Music sivuilla on myös luotettavalta vaikuttavaa tietoa tästä länsimaisen musiikin suurmiehen elämäntyön kattavasta sävellyksestä
H-molli messu on ilmeisesti ensimmäisen kerran esitetty periodi soittimilla 1968, jolloin kuuluisa Nikolaus Harnoncourt johti sen.
Ainakin 20 maestroa on sen jälkeen johtanut messun vanhoilla soittimilla säestettynä. Näin ollen se saattaa olla listan kärjessä vanhan musiikin periodi soitinten käytössä.
GLORIA Laudamus te
"Laudamus te,
benedicimus te,
adoramus te,
glorificamus te"
Me kiitämme sinua,
me sinua rukoilemme,
me ylistämme ja kunnioitamme sinua.
Moni säveltäjä varmaan kiskoisi tässä voimalla orkesterista ja kuorosta kaiken irti Jumalan ylistämiseksi.
Näin ei Bach. Yllättäen kolmen pauhaavan osan jälkeen messu hiljenee intiimiksi toisen sopraanon ja viulun duetoksi, jota jouset tukevat. Rytmikäs basso continuo vie herkkää musiikkia eteenpäin.
Dynaaminen vastapaino edellisten ja tämän osan välillä korostaa dueton kauneutta - joka on sen verran mutkikasta, että se ei yleensä ensi kuulemalta aukene.
Osa on sävellajeista herkimpänä pidetyssä A duurissa ja rauhallisessa 4/4 tahdissa, jonka ääriä rikas viulu obligatio ja oopperamainen soolo aaria koettelevat.
on mahdollista, että teos on alunperin sävelletty kahdelle viululle.
alun ritornellossa viulu keskustelee muiden jousien kanssa taitoa vaativassa osassa, da capo ariassa se nousee barokkimusiikille harvinaisiin suorastaan stratosfäärisiin korkeuksiin.
Huomaa, millä vaivattomuudella Bach käsittelee tätä jaloa instrumenttia. Hän on tunnustettu viulun maestro.
GLORIA Gratias agimus
Gratias agimus tibi
propter magnam gloriam tuam
Me sinua kiitämme
sinun suuren kunniasi tähden
Tässä osassa Bach tuo hiljaisen sopraano viulu dueton jälkeen kaikki laulajat ja koko orkesterin ylistämään Jumalaa.
Osa on basson aloittama taidokas fuuga D duurissa vakaassa 2/2 tahdissa. Ensimmäisessä teemassa "Gratias agimus tibi" nousee ja toisessa "propter magnam gloriam tuam" laskee.
Loppua kohden fuugan voima vain kasvaa trumpettien ja patarumpujen liittyessä hyvin vakavahenkiseen ylistykseen mukaan.
Laudamus te ja Gratias agimus ovat kaaren vasempana perusjalkana, jolla huippukolmion osat lepäävät.
Fuugan kuuntelu vaatii kärsivällisyyttä ja työtä, mutta palkitsee vaivannäön lopulta moninkertaisesti.
Bach käyttää "Gratia agimus tibi" osassa koraalia kantaatista no 20 "Wir danken dir, Gott, wir danken dir"
"propter magnam gloria tuam" jakson alun pyhyyttä korostaa melisma: samalla tahdin osalla on laulussa useampia tavuja.
GLORIA Domine Deus
Nyt Hilariuksen hymni lähtee kohoamaan kohti korkeuksia tavalla, jota en tunne mistään muualta.
Näin huikealla tavalla saamme ylistää Kolmiyhteisen Jumalamme mysteeriä Kristuksen kirkossa:
"Domine Deus,
Rex coelestis,
Deus Pater omnimpotens.
Domine Fili unigenite,
Jesu Christe altissime:
Domine Deus,
Agnus Dei,
Filius Patris"
Oi Herra Jumala,
taivaallinen kuningas,
Isä, kaikkivaltias Jumala!
Oi Herra, kaikkein korkeimman ainoa Poika,
Jeesus Kristus!
Oi Herra Jumala,
Jumalan Karitsa,
Isän Poika
Kaikkivaltias Herra Jumala on taivaallinen kuningas ja silti Hän on myös Isä Jumala.
Tuo Jeesuksen ylistys on myös hyvä painaa syvälle muistiin. Siinä kerrotaan, kenen kirkko uskoo Nasaretilaisen olevan. Ja antaa Jeesukselle, kaikkein korkeimman ainoalle pojalle, arvonimen: Domine Deus, Herra Jumala.
Hilariuksen korkeuksista realistinen välihuomatutus arjen kielenkäytön todellisuudesta
muistan eräällä riparilla, kuinka selitin pojille, miten rikas suomenkieli on kirosanoista. neuvoin heitä, että jos on pakko manailla niin käyttäkää sitten alatyyliä ja syvyyden voimia.
mutta varokaa kiroilemasta Pyhän nimeen, sillä siitä seuraa elämässä varmasti rangaistus.
siunailu Jessus sentään, Herra Kiesus, Jumal' auta, ja - kaikkein törkein - Herra Jumala, juontavat juurensa vanhaan Suomen kansan historiaan.
Näistä pitää ihan oikeasti varoittaa ihmisiä, etteivät vedä kirousta päälleen lausumalla turhaan Jumalan nimen.
kiroilemista sen sijaan kielestämme tuskin voi kitkeä, se on kumman syvällä ja jonkinlainen sosiaalinen ilmiö.
joidenkin puhujien, miesten ja naistenkin, lauseissa enemmistö on rumia sanoja, osoittaen puhujan lingvistista lahjakkuutta... tai sen puutetta.
no kuinka kävi. eräs riparilaisen äiti valitti, että olipa outo leiri, jossa pappikin vain opetti, miten pitää kiroilla...
GLORIA Domine Deus
Seuraavat selitykset toivottavasti auttavat kuuntelemaan tätä keskeistä jaksoa, joka johtaa suoraan ilman katkoa Glorian sydämeen, kolmion huippuun, Qui tollis.
Jakso alkaa huilu obligatolla, jota jouset ja pizzicato basso tukevat. Bach on nyt Hengen maailmassa, lähestyy Korkeinta ylistyksessä hiljaisesti, nöyrästi ja herkästi.
Hän valitsee Pyhän Hengen soittimeksi tässä huilun. Jokainen huilisti tietää, miten tärkeä heidän oma elävä henkensä ja keuhkonsa ovat tuon jalon soittimen saamiseksi laulamaan.
Tenori ja sopraano laulavat toistensa äänten päälle kaanonissa eri sanoilla siten, että tenorilla on Isää koskevat osat ja sopraanolla Poikaa. Huilu tuo ilmavuutta ja kauneutta tähän taidokkaaseen sävelkudokseen hiljaisella säestyksellä.
Tenori
Domine Deus, Rex coelestis, Deus Pater omnimpotens
Sopraano
Domine Fili unigenite, Jesu Christe altissime
huilun tavattoman kaunis ritornello palaa ja sen jälkeen molemmat laulajat laulavat yhdessä ylistystä Jeesukselle
Domine Deus, Agnus Dei, Filius Patris
tämä on da capo aria mutta da capon sijasta sävellys etenee suoraan Glorian keskukseen, Qui tollis
GLORIA Qui tollis
Quit tollis peccata mundi, miserere nobis
Joka pois otat maailman synnin, armahda meitä
Domine Deus osa on G duurissa, jota pidetään siunauksen sävellajina.
Yllättäen, Glorian huippu onkin h-mollissa, matalassa ja hiljaisessa äänisävyssä.
Bach polvistuu Golgatan juurelle katsomaan Ristiinnaulittua.
Sopraanot jäävät pois, antaen jaksolle hiljaisen sävyn. sanoja peccata ja miserere nobis pidennetään ja näin korostetaan ristin sanomaa, synti ja armo.
Bachin nerous ja hengellinen syvällisyys näkyy myös siinä, että tämä monia kivuliaita riitasointuja sisältävä jakso päättyy kuitenkin voitolliseen Fis duuri kolmisointuun.
Kirjoittanut: MikkoL, 05.02.2007
No comments:
Post a Comment